Oulussa Kaijonharjussa on tällä hetkellä vireillä useita kaavoitussuunnitteluita. Kaijonharjun keskuksen uudistamisen lisäksi alueelle on kaavoitettu uusia kerrostaloja suoraan metsiin, Nyyrikinpuiston kohdalla vieläpä vanhaan, lähes luonnontilaiseen metsään.
Viimeistään nyt, kun yliopiston poismuutosta Linnanmaalta on päätetty, on uusien asuinalueiden rakentaminen metsiin arvioitava uudelleen. Olisi varsin lyhytnäköistä nyt rakentaa vanhaan metsään, kun koko alue tulee lähivuosina muuttumaan suuresti. Tämä muutos tulee todennäköisesti rajusti vähentämään uusien asuntojen tarvetta Linnanmaan, Kaijonharjun ja Kuivasjärven alueilla, kun opiskelijat ja yliopiston työntekijät keskittyvät jo muutamien vuosien päästä Kontinkankaalle.
Varsinkin Nyyrikinpuiston nykyisten suunnitelmien toteuttaminen olisi vastuutonta toimintaa kaikin puolin. Paikallisen taiteilija Raimo Metsänheimon suojelema, jopa 80 vuotta koskemattomana säästynyt metsäalue vanhoine puineen on ainutlaatuisen tärkeä elinympäristö alueen linnuille ja muille eläimille. Sen lisäksi se on rakas lähimetsä alueen ihmisasukkaille.
Kuivasjärven seudun asukasyhdistys keräsi viime syksynä asukkaiden ajatuksia kaavoitussuunnitelmasta. Alueen asukkaiden keskuudessa huoli vanhan ja luonnontilaisen metsän tulevaisuudesta on suuri. Monien mielestä olisi historiallinen virhe toteuttaa Nyyrikinpuiston rakennushanke ja menettää tämä arvokas luonnonmetsä. Nyt virheen voi vielä korjata ja ehdotetun kaavan hylätä, mutta kun metsä kerran on kaadettu, sitä ei saada enää takaisin.
Mahdollisimman koskemattomana Nyyrikinpuisto voisi olla vehreä keidas asutuksen keskellä. Suojeltuun luonnonpuistoon voisi rakentaa osin esteettömän luontopolun pitkospuin, jolloin metsä toimisi todellisena hyvinvoinnin lähteenä kaikille tasapuolisesti.
Raimo Metsänheimon patsaspuiston voisi sisällyttää osaksi tätä luonnonpuistoa. Näin lähialueen päiväkoti- ja koululaisryhmät sekä nykyiset että tulevatkin Kuivasjärven asukkaat voisivat tutustua paikan historiaan, ja kokea vanhan metsän tunnelmaa.
Ei ole uskottavaa, että kaupungin olisi pakko rakentaa juuri alueen monimuotoisiin metsiin. Mahdollista täydennysrakentamista ajatellen on Kaijonharjun liikekeskuksessa useita tyhjillään olevia rakennuksia, ja yliopiston muuttaessa Kontinkankaalle on valmiiksi asfaltoitua aluetta jo valtavasti.
Kulttuuripääkaupunkivuotena Oulu tekisi merkittävän kulttuuriteon, mikäli kaupunki suojelisi Nyyrikinpuiston hienon luonnonmetsän rakentamiselta, ja siten säilyttäisi arvokkaan palan paikallista historiaa ja luontoa. Näin Oulun kaupunki voisi kantaa vastuunsa luontokadon pysäyttämisessä sekä nostaa myös omaa profiiliaan luontoa vaalivana kaupunkina. Sen lisäksi suojeltu luonnonpuisto loisi vetovoimatekijän alueelle, joka lähitulevaisuudessa menettää tärkeimmän vetovoimansa, eli yliopiston.
Jasmina Schreck
Oulu