Pääkirjoitus

Sote-uu­dis­tus on ensi kau­del­la menossa re­mont­tiin, mutta ennen vaaleja rumia sanoja ei sanota ääneen

Sote-uudistuksen tavoitteiseen on kuulunut muun muassa palvelujen saatavuuden takaaminen sekä kustannusten kasvun hillintä.
Sote-uudistuksen tavoitteiseen on kuulunut muun muassa palvelujen saatavuuden takaaminen sekä kustannusten kasvun hillintä.
Kuva: Miika Yliniemelä

On runsaat kolme vuotta siitä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuspalvelujen järjestäminen siirrettiin kunnilta 21 hyvinvointialueelle. Ongelmia on ollut on yhä runsaasti, ja niitä on yhä vaikeampaa enää kutsua alkukangerteluksi.

Kansalaisten tyytymättömyys palveluihin purskahtelee näkyviin päivittäin. Osa hyvinvointialueista on saanut taloutensa ja toimintansa säälliseen kuntoon, osa on sinne matkalla, mutta muutamilla alueilla talous on rapakunnossa.

Nykyisen rahoitusmallin merkittävä ongelma on kannustavuuden puute. Taloutensa hyvin hoitaneita hyvinvointialueita ei palkita. Sen sijaan joustoja saavat alueet, jotka ovat olleet talouden tasapainotukseen kykenemättömiä. Armoa tarjotaan, koska näilläkin alueilla jokaiselle pitää turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kaikki ei ole pielessä. Monia asia myös sujuu. Ongelmat ovat kuitenkin merkittäviä.

Tilannetta käytiin viime viikolla läpi eduskunnassa, kun Petteri Orpo antoi sosiaali- ja terveys­palveluita koskevan pääministerin ilmoituksen. Oppositio syytti ongelmista hallitusta, hallitus edeltäjänsä toteuttaman uudistuksen rakennevikoja.

Myönteistä on, että hallitus ja oppositio haluavat kumpikin tehdä sote-uudistuksesta parlamentaarisen läpivalaisun. Se työ on alkamassa. Tuloksen on määrä nuotittaa soten kehittämistä tulevalla vaalikaudella.

Startti on siis hyvä mutta urakka hikinen. Omat ahtaat kehyksensä työlle asettaa valtion velkajarru. Inflaatiokorjausta suurempia summia on soteen tuskin varaa sijoittaa.

Muitakin miinoja työryhmällä on edessä. Yksi on hyvinvointialueiden lukumäärä. Viime joulukuussa arvionsa esittänyt kymmenjäseninen asiantuntijaryhmä oli valmis vähentämään alueiden määrää reippaasti. Keskusteluissa oli lukema 6 – 11.

Asiantuntijoiden mukaan suuremmat ja taloudellisesti vakaammat alueet voivat kantaa vastuunsa itsenäisemmin ilman jatkuvaa vilkuilua valtion suuntaan lisärahan toivossa.

Esiin saattaa myös nousta rakenteiden muutos, jossa erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhoidossa sekä sosiaalitoimessa ei kaavamaisesti olisi samaa valtakunnallista toimijamäärää. Sairaaloiden välisen työnjaon vahvistamiseen on edelleen painetta.

Ennen vaaleja poliitikoilta ei kannata odottaa alueiden tai palveluiden listintälistaa. Rumia sanoja ei vielä sanota ääneen.

Vuoden 2027 lopussa sote-uudistusta on eletty viisi vuotta, ja siinä vaiheessa kyvykkäät ja toivottamat tapaukset ovat varmasti erottuneet toisistaan. Aika ei rakennevirheitä korjaa.

Hyvinvointialueiden määrän pudottaminen on erityisen herkkä asia keskustalle. Puolue halusi sote-uudistuksesta väenväkisin alun maakuntahallinnolle. Jos puolue mielii tulevaan hallitukseen, se voi voi joutua nielemään unelmansa toteutuksen yhä etäämmälle tulevaisuuteen.