Nelisenkymmentä vuotta hoitoalalla toimineena kannatan sydämestäni niitä toimia, joita hoitajajärjestöt ovat viimeisten kuukausien aikana harjoittaneet.
Työkokemusta hankin myös Ruotsista ja Ahvenanmaalta, joten ajatuksilleni lienee laajempaa, kokemuspohjaista perustaa. Muistan, kun nuorena sairaanhoitajana olin OYSin keskusleikkaussalissa opetteleva anestesiahoitaja. Esikoinen syntyi toukokuussa 1978 ja katselin käteen jäävää summaa palkkakuitistani ja totesin, ettei näillä satasilla perhettä elätetä.
Palkkaus kehittyi myös 80-luvulla Suomessa hiukan. Mutta hoitaja lääkäreiden sihteerinä ei arvostusta muutoin saanut. Taitojen ja osaamisen kehittäminen ei kuulunut lääkärikeskeiseen toimintatapaan. Vuoden 2000 alusta aloitin toimessani Ahvenanmaalla. Itsehallintomaakunnassa Tehyllä on oma sopimusjärjestelmä, jota 2003 pitkällä lakolla parannettiin niin neuvotteluoikeuden lisäämisellä kuin myös rahakorvausten osalta.