Petteri Orpon hallitus päätti karsia sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta. Sote-järjestöjen valtionavustuksia leikataan 130 miljoonalla eurolla, ja leikkaukset alkavat porrastetusti jo ensi vuodesta alkaen.
Alun perin leikkausten olisi pitänyt astua voimaan vuonna 2027. Aikaistus tuli järjestöille täytenä yllätyksenä.
Sote-järjestö kuulostaa terminä etäiseltä, mutta työ on kaikkea muuta. Järjestöjen lista on pitkä ja nimet tuttuja: A-klinikkasäätiö, Aivovammaliitto, Diabetesliitto, Ensi- ja turvakotien liitto, Ihmisoikeusliitto, Pelastakaa lapset, Irti Huumeista, Muistiliitto, Seta, SOS-Lapsikylä…
Yhteistä sote-järjestöille on se, että ne tarjoavat apua, tukea ja neuvontaa elämän kriisitilanteissa ja heikoimmassa asemassa oleville. Järjestöissä toimii puoli miljoonaa vapaaehtoista, ja niiden toiminta on konkreettinen osoitus kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuudesta.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat syntyneet täyttämään julkisen palvelun jättämiä aukkoja. Nykyiselläänkin aukot ovat niin suuria, että niistä putoaa lapsen lisäksi koko perhe, pahimmillaan kokonainen koululuokka.
Suomen sosiaali- ja terveys ry (SOSTE) on ilmaissut tyrmistyksensä valtionavustusten leikkauksesta. Sosiaali- ja terveysalan toimijoita edustava valtakunnallinen kattojärjestö ennusti viestipalvelu X:ssä leikkausten tekevän karmeaa jälkeä ennaltaehkäisevälle työlle ja tuelle heikoimpien hyväksi. Nähtäväksi jää, kuinka moni toimija joutuu lopettamaan kokonaan.
Vapaaehtoisvoimin tehtävän ennaltaehkäisevän työn rokottamista lisäleikkauksilla on vaikea ymmärtää.
Esimerkiksi Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimeen soitettiin viime vuonna 416 000 kertaa. Vain joka viidenteen puheluun pystyttiin vastaamaan. Kriisipuhelimeen soittavat ovat eri tavoin kuormittuneita, masentuneita ja usein myös itsetuhoisia. Palvelun tarve on ollut jo vuosia kasvussa.
Kolmanneksen leikkaus sote-järjestöjen avustuksista tulee näkymään siten, että entistä harvempaan puheluun ja chattiin vastataan. Yhä useamman hätä jää huomaamatta ja kuulematta. Seurauksia voidaan vain pelätä.
Kun puhutaan lasten ja nuorten mielenterveydestä, hallitus vaikuttaa puhuvan yhtä ja tekevän toista. Vantaan kouluampumisesta ei ole kulunut kuin muutama viikko, mutta sen myötä esiin noussut lasten ja nuorten pahoinvointiin puuttuminen näyttää kadonneen päättäjien mielistä.
Samoin kuin sote-järjestöjen työ, myös lasten ja nuorten hyvinvointi nähdään juhlapuheissa tärkeänä asiana. Käytännön toimet eivät kuitenkaan tue puheita. Sote-järjestöihin kohdistetut leikkaukset ajavat vapaaehtoisjärjestöt pahimmillaan kaaokseen jo ensi vuonna.