Pahuuteen taipuvainen ihmismieli on sytyttänyt väkivallan liekkejä kaikkina aikoina. Työ rauhan ja hyvyyden eteen näyttää valuvan hiekkaan. Jo nimittely satuttaa. Kiusaaminen vaurioittaa. Väkivalta tuhoaa. Sodissa pahuus rehottaa liki estoitta. Mutta onko sittenkään aitoa pahuutta? Onko pahuus olosuhteiden viheliäisyyttä tai vain mielen sairautta?
Vaikuttimet käyttää väkivaltaa kypsyvät ihmismielissä. Mielikuvat muuttuvat vähitellen todeksi – hirvittäviksi tragedioiksi. Onkohan meissä raakalaisuuteen jo geneettinen valmius? Sokaisevatko vallanhalu, ahneus ja koston motiivit mielemme?
Lääkäri Seppo Salminen toimi kirurgina Ruandan kansanmurhan aikana 1990-luvulla. Hän kertoi, ettei ole nähnyt mitään niin kammottavaa kuin Ruandassa.
On lähisuhdeväkivaltaa, jengien välienselvittelyjä, terrorismia ja henkirikoksia. Väkivalta voi olla nautintoakin joillekin. Vastakkainasetteluja on jo lasten kiistoissa, kiusaamisissa ja tappeluissa.
Yhä nuoremmat osallistuvat Suomessakin väkivaltaan, tarttuvatpa aseeseenkin. Entistä nuorempien väkivalta lienee nyt ennätyslukemissa – ja se on jopa raaistumassa!
Rikoksen saattaa laukaista hetken mielijohde, pikaistus tai vain ”huonot” sanavalinnat – jopa kielellinen kyvyttömyyden tunnekin. Ase tarjoaa sitten voiman voimattomalle.
Moraalinen vastuu edellyttää vapaata tahtoa. Onko tahto kuitenkaan vapaa, jos ihmiset valitsevat lopulta pahan? Kristinuskon mukaan pahuus on peräisin Jumalan vastustajasta, paholaisesta.
Epäoikeudenmukaisuus ja osattomuus hyväksynnästä katkeroittavat. Siinä pellossa kasvavat vihan hedelmät. Niissä voi olla osasyy tutkintapyyntöihin, rikosilmoituksiin ja mediajulkistuksiin. Nämä prosessit ovat osapuolille aina tappioita, vaikka sovun edut olisivat osapuolille kiistattomat.
Koulukiusatun luottamus ihmisiin voi häiriintyä loppuiäksi. Kyky antaa anteeksi on vaikeaa, mutta kannattavaa. Viha sitoo voimia.
Rikosten pontimina ovat usein huumevelat. Jengeissä, liigoissa ja vankiloissa ”kukoistaa” yhdenlainen rikollisuuden erityisopetus. Ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan enin osa tappajista on jollain tapaa lievemmin psykiatrisesti häiriintyneitä – noin 80 prosenttia heistä on humalassa.
Pahuus on aina keskuudessamme. Jeesus valisti opetuslapsiaan: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” Niin tulisi olla, mutta kauanko omantunnon ääni jaksaa jarrutella? Voittaako lopulta meissä asuva primitiivisyys?
Väkivallattoman vastarinnan kehittäjä Mahatma Gandhi kehotti voittamaan kiistelijät rakkaudella. Se tie toimi sinnikkään Gandhin osalta. Ihmisen syvimmän ominaislaadun tunteminen on yksi työkalu rauhaan. Tunteiden merkityksen ymmärtäminen auttaa monessa.
Professori Antti Pentikäinen korostaa osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta tiellä sovintoon. Se ajattelutapa vaatii toiminnan tasolla jatkuvaa tukea. Rauhan, ihmisyyden ja veljeyden tulisi olla kaikkia kulttuureja läpäiseviä arvoja.
Esko Korkeakoski
kasvatustieteen tohtori, dosentti, Valkeakoski