Lapin ja muiden harvaan asuttujen alueiden metsiä siirretään pois metsätalouskäytöstä eräänlaisen vihreän utopian nimissä. Luonnonsuojelu on muuttunut pyhäksi rituaaliksi, jossa pääkaupunkiseudun yritykset ostavat metsäpalstoja Lapista lunastaakseen synninpäästön ja saadakseen jatkaa bisnestään rauhassa toisaalla.
Ehkä seuraavaksi ostetaan pätkiä Mannerheimintietä ja istutetaan kelohonkia – saadaanhan silläkin miellytettyä ilmastoherkkää yleisöä?
Metsänomistaja saattaa saada nimellisen korvauksen, mutta aluetaloudelle ja syrjäseutujen asukkaille jäävät tappiot.
Metsätalous tuo verotuloja. Luonnonsuojelu vie ne. Olisiko aika määrätä suojelumetsille kunnallinen pinta-alavero, jolla kompensoitaisiin menetettyä taloudellista aktiivisuutta?
Kun puu lähtee kannolta, tapahtuu paljon: metsänomistaja saa tuloja, metsäkoneurakoitsijat työtä, rekkamiehet ajettavaa, tehtaat materiaalia ja Suomi vientituloja. Metsäketjun jokainen lenkki on veronmaksaja. Kun taas vihreäketju ahertaa, katoavat verotulot – ja samalla palvelut.
Fakta: Metsätalous ja siihen liittyvä teollisuus työllistää Suomessa noin 120 000 ihmistä suoraan tai välillisesti. Metsäteollisuuden osuus Suomen tavaraviennistä on yli 17 prosenttia. Koko metsätalouden arvo kansantaloudelle on noin 20 miljardia euroa vuodessa.
Metsätalouden tulo jakautuu laajalle: pieniin kuntiin, urakoitsijoille, työntekijöille – ei pääkonttoreihin.
Kunta ilman asukkaita ja verotuloja on tarpeeton. Samoin hallintokaupunki ilman hallittavia. Poliitikot eivät tunnu ymmärtävän tätä yhtälöä. Jokainen suojeltu hehtaari on pois työstä, palkasta ja verotuloista.
Kukaan ei kysy mistä puuttuvat tulot aiotaan kattaa? Ehkä laskemalla eläkkeitä, vähentämällä opiskelupaikkoja ja leikkaamalla palveluja. Verovarat eivät synny tyhjästä – ne syntyvät työstä.
Luonnonsuojeluliikkeet käyttävät ulkomaisia ostajia ja lahjoittajia härskisti kiristääkseen yrityksiä, maanomistajia ja yhteiskuntaa.
Syrjäseudut ovat jo maksaneet kovimman hinnan, kun sote-palvelut ja turvallisuus ajettiin alas. Kaikki tietävät, että julkiset palvelut maksetaan verovaroilla – joita ei luonnonsuojelusta juuri kerry.
Kun moto tuli metsään, työteho kasvoi ja työvoimaa väheni. Samalla tuli tietokoneet hallintoon, mutta siellä työteho ei kasvanut – ainakaan näkyvästi. Maaseudulla elinkeinoelämä taistelee selviytyäkseen, kun etelän eläkeläiset ja opiskelijat harrastavat vihreää uskontoa, usein maaseudun kustannuksella.
Fakta: Suomi on Euroopan metsäisin maa – metsää on noin 75 prosenttia pinta-alasta. Metsien käyttöä säädellään maailman tiukimpiin kuuluvilla sertifioinneilla (PEFC, FSC). Luonnonsuojelu on siis jo onnistunut – mutta ihmisen suojelu on retuperällä.
Olen huolissani siitä, kuinka kunnallis- ja valtakunnanpolitiikassa jaetaan tyhjää, tehdään velkaa, eikä kukaan pysähdy kysymään kuka maksaa? Vastaus on: maaseudun vähäosaiset.
Esimerkki: Norjassa on ymmärretty, että turvallisuuden paras tae on asuttu maaseutu. Pelkät mökkiläiset ja keikkatyöläiset eivät riitä. Suomessa tämä ei ole vielä mennyt perille.
Puu pystyyn, mutta talous ei.
Unto Friman
mettittynyt sähköurakoitsija, Kolari