Irvisteltiin Neuvostoliiton aikaan miten johtajat olivat horisevia vanhoja äijiä, demokratia ei pelannut, oltiin rähmällään itään päin.
Nyt on ummistettu silmät länteen päin ikään kuin USA:ssa olisi demokratia. Presidentinvaalissa on vastakkain minun ikäiseni ehdokas, pysyykö kartalla seuraavat neljä vuotta, ja ehdokas, josta väännetään kättä kerkiääkö välttää vankeusrangaistuksen ennen vaaleja; jos menee tuomio vaalien jälkeen, jolloin voi armahtaa itsensä tullessaan valituksi, on vireillä syytteet kapinaan yllyttämisestä ja petoksista, siinä suurimmat.
Suomessa ei ole selkärankaisia, jotka uskaltaisivat sanoa vaikka näkevät mitä USA:ssa tapahtuu; ei sukuakaan demokratialle, ollaan suorastaan takapuoli pystyssä ja nokka maassa Washingtoniin päin.
Maailmanpoliisit USA, Kiina ja Venäjä, kun näiden hallintoa tarkastelee puhtaan lasin takaa, niin tiedä itkisikö vai nauraisi.
Euroopassakin on äärioikeiston kannatus nousussa, alkaa olla sukupolven päässä ääriliikkeiden tuhotöistä, muisti on lyhyt.
Ollaan viimeisen päälle jälkiviisaita esimerkiksi Putinin kohdalla, nyt kannattaisi olla etuviisaita esimerkiksi Trumpin kohdalla. Trump ei uskalla osallistua vaaliväittelyyn edes oman puolueensa ehdokkaiden kanssa, paljastuisi, että hän ei ymmärrä mistään mitään. Tätä päätelmää tukevat hänen puheensa vaalien alla. Jos tulee valittua, niin alkaa neljän vuoden koston aika, koska hän ei ole hyväksynyt edellistä vaalitulosta.
Trump ja Putin alkavat hämmentää maailman meininkiä ja Xi Jinping ovelana kerää sattumat sopasta. Tulee keitto, jossa on nielemistä.
Palestiinan tilannetta pitää tarkastella historian kautta, ja miksi ei Israel ole hyväksynyt kahden valtion ratkaisua.
Suomessakin nostaa päätään ajattelu, että eduskunnan radio Yle on käännettävä hiljaisemmaksi ja eduskuntaan ei voi valita muita kuin syntyperäisiä suomalaisia. Lähes kaikki suomalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan maahanmuuttoa. Ei innosta muuttaa Suomeen, jos ei voi ajaa omia asioitaan demokratian kautta.
Kristillisdemokraattien presidenttiehdokas Sari Essayah närkästyi, kun ulkoasian hallinnon virkamiehistä 80 oli eri mieltä hallituksen valinnoista. Kristinuskoon käännyttäminen ei aina ollut pään silittämistä, toivottavasti hallitus tyytyy vain nimien muistiinpanoon ja laillisuuden valvojiin kohdistettu uhkailu jää uhkailun tasolle.
Näihin tapahtumiin kannattaa suhtautua vakavasti. Suomessa saamme olla ylpeitä omasta presidentinvaalistamme. On valinnanvaraa, eikä koko historiamme aikana ole valittu presidenttiä, joka olisi epäonnistunut tehtävässään totaalisesti. Suomen kansa on sivistynyttä, osaa valita henkilön, josta pikkuhiljaa tulee lähes koko kansan presidentti. Demokratian tuntee siitä, ettei kaikki ole tyytyväisiä mihinkään.
Kalle Lehtonen
Oulu