Hallituksen tasa-arvojulistuksia, rasismitiedonantoja, vihapuheesta uutisointia ja eroamisia. Rasismia on pohdittu eduskunnassa koko kesän – osalle jopa kyllästymiseen asti. Siitä huolimatta keskustelua rasismista tulee kuitenkin käydä jatkuvasti. Rasismi ei lopu nollatoleranssilinjauksiin tai julistuksiin, ei pakon edessä tehtyihin anteeksipyyntöihin eikä selittelyihin.
Suomessa on yhä epätasa-arvoisuutta eri ihmisten, etnisyyksien, sukupuolien ja seksuaalisuuksien välillä. Täällä jätetään päteviä ihmisiä palkkaamatta pelkän nimensä vuoksi, ja esimerkiksi maahanmuuttajia kannustetaan hakeutumaan matalapalkkaisille aloille. Niin kauan kuin loukkaamme toisiamme sanoillamme, syrjimme teoillamme, eristämme joukostamme, niin kauan keskustelua rasismista on käytävä.
Suomessa suurena ongelmana on, että rasismia ei tunnisteta. Toisinaan kyse voi olla piittaamattomuudesta ja näin ollen haluttomuudesta tunnistaa rasismia. Samaan aikaan ympärillämme on myös jatkuvaa piilorasismia: sitä kätketään vitseihin, meemeihin ja arkisiin keskusteluihin rasistisena ”läppänä”. Tällöin ihmiset eivät välttämättä edes tajua nauravansa rasistisista syistä.
Rasismi näkyy myös arvomaailmoissa ja asenteissa. Kun yksilöllisyys ja oma etu korostuvat, on helppo syrjiä muita. Rasismista on helppo puhua etuoikeutettuna, valkoihoisena suomalaisena, mutta keskusteluissa harvoin kuullaan kansanryhmiä, jotka todellisuudessa rasismia kohtaavat.
Onneksi jatkuvasti yritetään rakentaa tasa-arvoisempaa Suomea: on alettu kehittämään nimettömiä työpaikkahakemuksia, kouluissa kehitetään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia, opiskelijat valtaavat yliopistojaan osoittaakseen mieltänsä paremman ja tasa-arvoisemman tulevaisuuden toivossa ja jopa ammattiurheilussa jaetaan pelikieltoja rasistisen käytöksen vuoksi. Myös hallituksen tasa-arvojulistus on askel oikeaan suuntaan, kunhan sanojen tueksi saataisiin vielä näkyviä tekoja.
Voimme kuitenkin sanoillamme ja teoillamme edesauttaa muutosta parempaan, kunhan muistamme, että muutos alkaa aina rasismin tunnustamisella. Äänioikeutetun ihmisen tulisi miettiä tarkkaan ketä äänestää, ja millaisten arvojen takana eri poliitikot ja heidän puoleensa seisovat. Ihmisten tulisi avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti tutustua toisiinsa.
Tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi kaunokirjallisuuden maailmasta: lukemalla eri kulttuurista tulevien kirjailijoiden teoksia voi oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan. Itsensä kouluttaminen on tärkeä teko, jonka ansiosta monien elämä saattaa muuttua parempaan.
Elina Kaukola
Oulu