Tampereella pidetyssä Nato-kokouksessa nousi esiin Suomen huoltovarmuus ja kansainväliset logistiset yhteydet. Kokouksessa keskityttiin Lapin tie- ja ratayhteyksiin Ruotsiin ja Norjaan. Erityisenä puheenaiheena oli Tornio–Haaparannan liikenteen välityskyky ja yhteensopimattomat raideleveydet.
Rautateiden tärkeimmät ominaisuudet ovat ylivertainen kuljetuskapasiteetti ja kuljetusnopeus. Näiden ominaisuuksien vuoksi rataverkko on ensisijaisesti rakennettu teollisuuden rahdinkuljetukseen.
Toinen käyttötarkoitus on ollut aina armeijoiden joukkojenkuljetukset. Ominaisuuksien hyödyntämisessä erilaiset raideleveydet muodostavat ylitsepääsemättömän esteen.
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne on oikeassa todetessaan, että Suomen tulee selvittää eurooppalaiseen raideleveyteen siirtymistä. Välittömässä lähitulevaisuudessa ei ole näkyvillä vientimme laajamittaista kasvua Venäjän kautta, joten pakottavaa tarvetta pitäytyä venäläisessä raideleveydessä ei ole.
Sen sijaan kiristynyt maailmantilanne, huoltovarmuus ja liittokunnan tarpeet puoltavat siirtymistä eurooppalaiseen raideleveyteen. Näiden syiden vuoksi Suomen siirtyminen eurooppalaiseen raideleveyteen alkaa pohjoisesta, jossa on jo yhteys yhteiseen rataverkkoon.
Ensimmäinen kysymys on, kuinka siirtymä toteutetaan. Rataverkko rahoitetaan ensisijaisesti teollisuuden kuljetuksilla, joten kustannustehokkain osuus on Tornio–Ajos, jolloin rataa voivat käyttää ruotsalaiset teollisuuskuljetukset. Koska radalla kulkee junia myös Kolarin, Rovaniemen ja Oulun välillä, ainoa vaihtoehto on toteuttaa rata nelikiskoraiteena, jolloin liikennöinti kummallakin raideleveydellä on mahdollista.
Luontevia jatkoyhteyksiä Kemistä ovat rata Raaheen terästehdasta varten ja Rovajärvelle armeijan ampuma-alueelle. Raahen radan sivutuotteena Oulu kytkeytyy ensimmäisenä suurena suomalaisena kaupunkina Euroopan rataverkkoon, ja mahdollistaa myös helpomman työssäkäynnin Ruotsin ja Suomen välillä.
Rovajärven radalla on puolestaan suuri matkailijapotentiaali. Oulu–Haaparanta-liikenne voitaisiin toki aloittaa jo nyt, sillä suomalainen rata jatkuu Haaparannan asemalle asti.
Toinen huoltovarmuutta koskeva kysymys on Tornionjoen ylityskohtien määrä. Nato-kokouksessa esille noussut Kiiruna–Kolari-rata loisi toisen ylityskohdan raideliikenteelle, mutta se tarkoittaa myös yli 160 kilometriä uuttaa rataa osittain neitseelliseen maastoon ja Saamenmaan sydämeen.
Lisäksi nykyisellä Narvik–Kiiruna-radalla on esiintynyt Ukrainan sodan aikana malmijunien suistumisia, joita on epäilty sabotaasiksi. Edullisempi, nopeammin rakennettava ja helpommin valvottava yhteys löytyy muun muassa Tornio–Haaparannan pohjoislaidalta Tanskinsaaren–Mattilan kohdalta.
Joka tapauksessa on selvää, että Suomen ratayhteys Eurooppaan rakentuu Tornion kautta, ja se rakennetaan teollisuuden ja armeijan, ei henkilöliikenteen tarpeiden perusteella.
Kalle Matsinen
vihreä, Tampere