Kaleva (3.7.) otsikoi raflaavasti suojelupäätöksen nikkelilöydön päällä yllättäneen. Jutussa kirjoitettiin "lupaava löydön olevan valumassa hukkaan, kun Metsähallitus päätti vanhojen metsien suojelusta".
Lienee paikallaan korostaa myös Puljun alueen luonnonarvoja ja luontaiselinkeinojen merkitystä.
"Puljun alue" on relevantti nimi malminetsintäalueelle muistuttaessaan malminetsintäalueesta kymmenen kilometriä pohjoiseen sijaitsevasta Puljun erämaasta ja malmialueen kytköksestä siihen.
Myös Raakevuoman soidensuojelualue sivuaa aluetta. Erämaa-alueet on perustettu tiettömille alueille säilyttämään alueiden erämaaluonne, suojelemaan saamelaiskulttuuria, edistämään perinteisiä luontaiselinkeinoja ja turvaamaan luonnon monipuolinen käyttö.
Soidensuojelualueilla on keskeistä suokokonaisuuksien vedenvirtausolojen säilyttäminen luonnontilaisena.
Puljun erämaan länsiosa, Raakevuoman soidensuojelualue ja osa malminetsintäalueesta muodostavat luontokokonaisuuden.
Arvokkaita luontoelementtejä ovat vanhat havumetsät, osin koivunsekaiset tykkykuusikot, alempana ja hiekkaisemmilla mailla männiköt, suot, verkostojänteiset Metsä-Lapin aapasuot, nauhajänteiset Peräpohjolan aapasuot, vedenjakajakohtien keidassuo-osat sekä luonnontilaiset lammet ja virtavedet.
Luontaiselinkeinojen harjoittamisen ydin kyseisessä aluekokonaisuudessa on se, että paikallisessa Kyrön paliskunnassa on säilynyt vuosisatainen laidunkierto ja tokan siirtokulttuuri talvi- ja kesälaidunten välillä.
Välissä on Ounasjoki, jonka perinteistä tokanylityspaikkaa paliskunta on aktiivisesti 2000-luvun alussa suojellutkin mökkirakentamiselta.
Laidunkierron ydin muodostuu kahdesta seikasta: pohjoisessa, Puljun erämaan puolella kuusimetsänrajan pohjoispuolella ovat jäkäläiset talvilaitumet ja eteläosien soilla ovat kesälaitumet.
Puljun malminetsintäalue on hankalasti näiden ydinalueiden välissä.
Huoli suojellun Ounasjoen ja sen valuma-alueen tilasta ja malminetsintäalueen muuttumisesta kaivokseksi on saanut Kittilässä aikaan omintakeisen Meänkaira ry:n perustamisen.
Se on kasvanut alusta pitäen merkittäväksi, yli puoluerajojen ulottuvaksi ympäristö-, kulttuuri- ja kotiseutuyhdistykseksi, joka on ollut aktiivinen Ounasjoen, Puljun erämaan ja sen ympäristöjen puolustamisessa.
Uusiksi vanhojen metsien suojelualueiksi rajattuihin alueisiin kuuluu muun muassa Raakevuoman soidensuojelualueen eteläpuolella oleva kuusikkoinen Vitsaselän-Kivitievan alue.
Näiltä tienoilta itään ja koilliseen on Kuiva-Tepastojoen molemmin puolin mittavat suoalueet. Ne ovat merkittävää tokan kuljetusaluetta ja joiden potentiaalin soidensuojelualueina tai jopa Puljun erämaan osana soisi selvitettävän.
Jarmo Laitinen
tutkija, eläkkeellä, Oulun yliopisto, Kasvimuseo