46 viime sunnuntaina, tulevana lauantaina yli 50. Tällaisia saapuvien lentojen määriä koetaan nyt Rovaniemen lentoasemalla. Hikoiluttavaa jonotusta matkustajille sekä lähtiessä että saapuessa.
Rovaniemen kaduilla – myös keskellä ajoratoja – ja kauppakeskuksissa velloo turistien massa. Yöpymisten hinnat ovat pilvissä, ruokailu kallista, ja taksiryöstöt tarkoittavat villien autojen poskettomia kyytiveloituksia. Kaupunkiin saapuvan junan konduktöörikin varoittaa näistä aseman nurkilla odottavista saalistajista.
Valtaosa turisteista saattaa silti olla tyytyväisiä matkakokemuksiinsa. Osalle heistä hinnoilla ei ole merkitystä, ja useimmille matka tarjoaa sen, mitä on tultu hakemaan. Matkailuyritysten kassakoneet kilisevät, mutta monen paikallisen mielestä vähempikin riittäisi.
On kiinnostavaa nähdä, alkaako turistien yhä kasvava vyöry vähitellen taittaa Lapin lumoa. Etelämpänä ollaan jo halukkaita haukkaamaan osa alueen matkailutulosta.
Kainuu markkinoi nyt itseään Arctic Lakelandina, siis arktisena järvien maana. Kun venäläiset ovat kaikonneet, muulle väelle on tilaa. Lakelandin kerrotaan olevan on paikka, johon suomalaiset tulevat lataamaan akkujaan. Siis biletyksen ja shoppailun sijaan lepoa ja rauhaa.
Matkailujätti Tui tarttui jo vieheeseen ja alkaa muutaman viikon päästä lennättää matkailijoita Amsterdamista Kajaaniin.
Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Pohjanmaalla on näkynyt viime päivinä talvituristeja, mutta määrät ovat kaukana lappilaisista. Oma lukunsa on Ruka, joka monen ulkomaisen vieraan silmissä on Lappia.
Potentiaalia Pohjois-Pohjanmaalla olisi enempäänkin. Pudasjärven Syötteen rauhallinen luonne ja luonto eivät turmeltuisi, vaikka matkailijoita tulisi nykyistä runsaammin. Sama koskee harjujen syleilyssä uinuvaa Rokuaa.
Oulu ei ole noussut talvimatkailukohteeksi, mutta moni kulkee kaupungin kautta Syötteelle, Oulujärvelle tai lukuisiin pikkukohteisiin, joista tieto kulkee suusta suuhun tai netin keskusteluryhmissä. Mahdollisuuksia on tarjolla niille, jotka eivät kaipaa matkailukeskusten humua.
Yllättävää on edelleen, kuinka vähän jäätyneen meren eksotiikkaa on Oulun seudulla käytetty matkailutäkynä. Sellaista ei kovin monessa paikassa maailmalla ole tarjolla. Kulttuuripääkaupunkivuoteen 2026 mennessä ehditään vielä ideoida ja toteuttaakin.
Pieni yksityiskohta: jäiden ja pimeyden läpi talvisin ryskyvä Hailuodon lautta on jäänyt tyystin hyödyntämättä. Ehkä parin vuoden päästä aavan meren halki kulkeva kahdeksan kilometrin pengertie siltoineen avaa silmiä ja mahdollisuuksia.
Matkailuvetovoiman synnyssä ratkaisevat monet seikat kuten luonnonolot, palvelut, kulttuuri, onnistunut markkinointi, liikenneyhteydet sekä yrittäjien rohkeus ja ideoiden raikkaus.
Kaksi viimeistä tekijää löytyvät ihmisten päistä. Lappia ei Pohjois-Pohjanmaasta eikä Oulun seudusta saa, mutta omien vahvuuksien hyödyntäminenkin on yhä liian ujoa.