Vettä on ohjattava turvepellolle jopa 20 kertaa peltoa suuremmalta alueelta, jotta saavutetaan riittävä kosteus kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi.
Tämä selviää Oulun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen uudesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin turvepeltojen vesienhallinnan nykytilaa. Työssä tutkittiin myös hyötyjä, joita voidaan saavuttaa, jos turvepeltojen yläpuolisilta valuma-alueilta kertyvää vettä ohjattaisiin peltojen vettämiseen.
– Perinteisesti vesi on pyritty johtamaan pois peltojen yläpuolisista metsistä ja peltojen ohi, Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Miika Läpikivi kertoo.
Peltojen salaojat on suunniteltu kuivattamaan peltoja, mutta ne voisivat toimia myös altakastelujärjestelmänä.
Eloperäiset pellot kattavat karkeasti noin kymmenen prosenttia viljelyalasta, mutta tuottavat yli puolet maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Ratkaisuksi kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi on ehdotettu peltojen pohjaveden korkeuden nostoa, sillä korkealla oleva vedenpinta estää turvemaan kasvihuonekaasuja pääsemästä ilmakehään.
Tutkimusaineistoa kerättiin Suomen länsirannikolta vuosina 2022–2024. 16 pohjavesiputkea asennettiin 12 viljellylle turvepellolle, ja maanäytteitä kerättiin kahden metrin syvyydestä saakka. Näytteet tarjosivat tietoa turpeen ominaisuuksista, jotka pohjaveden mittausten kanssa mahdollistavat arvion siitä, paljonko vettä pohjaveden korottaminen vaatii.
– Käsitys pohjaveden pinnan korkeudesta perustuu yleensä arvioihin, ja nyt todensimme korkeudet mittauksilla todellisilta pelloilta, Oulun yliopiston apulaisprofessori Hannu Marttila kertoo.
Mittauksilla havaittiin vaihteluvälin turvepelloilla olevan yllättävän suurta. Vuoden keskimääräinen pohjaveden pinnan syvyys vaihteli tutkimuspelloilla 0,4 metrin ja 1,3 metrin välillä, eli lähes metrin verran.
Erityisesti turvepellot, joiden salaojat ovat jo vanhoja, olivat kosteampia kuin muut pellot. Tarkastellut valuma-alueet olivat suhteellisen pieniä, ja tavanomaisena kesänä vettä olisi riittävästi. Pitkäaikaisen valunnan seurannan perusteella kuitenkin todettiin, että kesän kuivimpina hetkinä peltojen valuma-alueiden vesi ei tulisi todennäköisesti riittämään sitomaan päästöjä.
– Kasvihuonekaasuja voidaan hillitä pitämällä pohjaveden pinta noin 25–30 senttimetrin syvyydessä, Läpikivi kertoo.
Tutkimuksessa kehitettiin tarkastelumalli, jolla pystyttiin arvioimaan turvepellon vettämisen onnistumista. Mallin mukaan vesi pitäisi johtaa vähintään 20-kertaisesti vetettävän alueen kokoiselta valuma-alueelta, jotta alue pysyisi riittävän kosteana, ja kasvihuonepäästöjä pystyttäisiin vähentämään.
Läpikiven mukaan mallin avulla viljelijä voi laskea, onko oman pellon valuma-alue riittävä vettämistä varten, joten tutkimus tarjoaa konkreettisia työkaluja tehokkaaseen päästövähennykseen.
Marttila korostaa uutta valuma-alueen tason mallia tarvittavan myös turvaamaan vesivaroja. Ilmastonmuutoksen myötä veden saatavuus voi vaihdella, joten keväällä valuvan sulamisveden varastoiminen on tärkeää.
