Kerttu Laukan sormijutun (Kaleva 22.9./Lukijalta) innoittamana tuli mieleeni peukalon käytön tarpeellisuus. Nimittäin autolla ajaessa tulee joskus, ja kumma kyllä nykyään melko usein tilanne, jolloin peukalon tarpeellisuus korostuu. Ja se tilannehan on tööttäys. Kummallinen sana, jonka kaikki tietävät.
Ainakin oman auton töötti on hyvin tiukka painaa. Joskus harvoin, kun olen painanut sitä, se ei äännä. Ja silti se olisi hyvin tärkeä osa autoilua. Suorastaan korvaamaton. Miten muuten varoitat esimerkiksi jalankulkijaa, joka meinaa hypätä auton eteen, kun nokka on kiinni kännykässä ja kuulokkeet korvissa. Tai kun ajat tasa-arvoisessa risteyksessä tullen oikealta ja toinen törmää eteesi luullen olevansa etuajo-oikeutettu.
Pitäisiköhän alkaa notkistaa tööttiä sivuteillä, kun ei ole muuta liikennettä. Varmaan muuten pitäisi. Ja muutenkin olla rohkeampi tööttäilemään. Tosin joskus olen itse säikähtänyt, kun en ole tajunnut, että nuolivalo on vihreänä ja olen katsellut väärään suuntaan huomaamatta tilannetta. Ihan sitä säikähtää, kun takana oleva hoputtaa, ja silloin tuleekin lentävä lähtö ja nolostuskin. Sellaista se on.
Riitta Järvenpää
eläkeläinen, Oulu