Peukalo on tärkiä sormi, varmana tärkein. Se on kaikkien muitten sormien kaveri ja apuri. Joillaki on peukalo keskellä kämmentä, ja se on sille jollekki paha juttu. Se joku on sen takia tumpelo.
Peukalolla voi osottaa onnistumista ku nostaa sen ylöspäin. Ku nostaa peukalon tienvierellä nii se tarkottaa, että liftaa auton kyytiin. Se on nykyjään vaarallista hommaa, ei kannatas sitä tehä. Jos laittaa peukalon alaspäin nii se tarkottaa, että paha juttu.
Etusormi on osotussormi. Sillä voi osottaa, että kato kuka tuolla kömpii. Joku kaivaa etusormella nokasta kokkareita vaikkei kannattas, ku se on epähienua.
Keskisormi on ilikiä, joskus ku sillä voi näyttää keskaria. Sitte sillä voi laittaa tuhumaa viestiä, että haistappa kakka.
Nimetön sormi on vörmitätön yksikseen, mutta apusormena se on tarpeelline. Sitä paitsi se on vihkisormusta varten. Ylleesä meillä päin maalimasa sormusta pijetään vasemmasa nimettömäsä. On se sillai hyvinki tärkiä sormi.
Pikkusormi on hienostelusormi. Ku juot kahavia arvokkaasta hienosta kupista, nii sillon sun pittää nostaa pikkusormi sillai sievästi niinku pystöön.
Kahella sormella vahavistettaan vala tärkiäsä tilanteesa, että vannon kautta kiven ja kannon.
Aatteleppa, jos sormet ei ois erillän vaan käsi ois semmone läpykkä, nii ois hankala tehä ompeluhommia. Peukalo ja etusormi yhesä on tärkiä käsitöitä tehesä. Langan pujottamine neulansilimään on hankalaa iliman tuota sormikaveruutta.
Nuppineulaa on vaikia pittää iliman peukalon ja etu- tai keskisormen yhteispeliä. Tiijän tuon kokemuksesta. Sitte ku kuvon töppöstä, nii villalanka on etusormen kans yhteyvesä. On ne toiset sormetki pelisä mukana siinä hommasa. Kyllä on viisaasti suunniteltu, että sormia tarvitaan monneen asiaan omalla laillaan. Täsä tuli vaan muutama esimerkki, ku tuli kerraan puhheeksi sormiasia.
Lapsena leikittiin narupeliä. Sillon tarvittiin kaikkia sormia. Tiijäkkö mikä se narupeli on? Onko tuttu juttu? Kyseleppä ikäihimisiltä siitä.
Sormie avulla laitetaan käjet ristiin. Ootko laittanu ja millon viimeksi?
Sitte vielä ne kynnet. Jotku laittaa vaikka minkälaisia, kauhian pitkiäki. Oon miettiny että miten onnistuu leipomine tai pottujen kuorimine. Ne ei vissiin semmosia hommia tee.
Koko kämmen, siis kärkiosa sorminee, on tärkiä ku voit vilikutella jollekki, vaikka mielitietylle.
Polliisi nostaa koko kämmenen ylös sillon ku se ohojaa liikennettä, vaikka ajamasta väärään suuntaan risteyksesä. Tai jos se pittää ratsiaa tai haluaa jonku muun asian takia pyssäyttää jonku. Sitte se huitoo käjellä, että ajappa tuoho tiensivvuun, nii puhutaan vähä asiaa. Se käsimerkki on nykyjään jääny unholaan, ku risteyksiä ohojaa nykyjään liikennevalot eikä polliisi.
Varpaat on tärkiät. Jos jostaki syystä on pitäny varpaat eliminoija nii kävely on vaikiaa. Varvasaskelia ei tietenkää voi ottaa. Kävelemine ei oo sillon oikiallaista.
Pottuvarvas on mukava, ku jos se on terve, nii voit saunan lauteilla liikutella sitä ylös ja alas ja harittaa sitä ja panna kippuraan. Kokkeileppa sitä. Kaikilla se ei onnistu.
Kaikkia varpaita voi haristella ja kipristellä. Ookko kokkeillu? Alappa harijottelemaan nii voit lauteilla kilipailla kuka parraite ossaa haritella.
Kerttu Laukka
Oulunsalo