Ajatus palvelusetelillä helposti selätettävistä lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmista on kätevä, mutta epärealistinen. Väsynyt, masentunut, itsetuhoinen lapsi tai nuori kykenee harvoin "aktiivisena asiakkaana" itse hakemaan apua tilanteeseensa. Mielenterveysongelmista kärsivä tai jo syrjäytynyt nuori ei lähde edes kouluun, saatikka asunnostaan ulos, jos asuvat jo yksin.
Avuntarjonnan puolen haasteina taas on työntekijäpula, sektorille varatun resurssin täydellinen riittämättömyys, lasten ja nuorten kanssa työskentelevien täydennyskoulutuksen vähyys ja ammattilaisten osaamisen laajan kirjon aiheuttama palveluiden tarjontaviidakko.
Varavaltuutettu Pasi Backman esitti (Kaleva 17.2./Lukijalta) ratkaisumalliksi maassamme tilanteeseen kymmenen kerran palvelusetelin tarjoamisen. Setelillä nuori voisi itse ostaa vapailta markkinoilta apua tilanteeseensa. Mielestäni resursseja tulee suunnata vaiheisiin ennen hoitoa.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien taustalla on hyvin monisyisiä ja yksilöllisiä tilanteita. Nämä pitää ensin tutkia, ja tutkimuksiin tarvitaan lähete. Tutkimuksiin pääsyä joutuu odottamaan, ja useita vastaanottokäyntejä vaativa tutkimus vaatii aktiivisuutta niin lapselta tai nuorelta kuin huoltajilta. Diagnoosin jälkeen etsitään ja valitaan yksilöllisesti lapsen tai nuoren tilanteeseen ja diagnoosiin sopivaa terapiaa.
Kirjoituksessa mainittu 120 euron kertahintainen palvelu viitannee yksityisen lääkärikeskuksen psykiatrin käyntihintaan. Psykiatreja tarvitaan diagnosointiin ja kaikkein vakavimpien psyykkisten sairauksien hoitoon, mutta sopivaa terapiaa tarjoavat ennemminkin eri koulutustaustaiset terapeutit. Nämä on syynättävä tarkkaan, ja se, milloin kenellekin mahtuu uusia asiakkaita.
Lisäksi lapsen tai nuoren ja terapeutin hoitosuhde ei ole hedelmällinen ilman hoitajan ja hoidettavan välisen luottamuksen syntymistä. Tämä vaatii testitapaamisia. Tämän kaiken jälkeen on vielä saatava Kela erikseen vakuuttuneeksi hoidon korvaamisen välttämättömyydestä. Ei siis ihan yksinkertaista.
Valitettavasti pelkällä palvelusetelin tarjoamisella ei siis lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoitoa ratkaista. Tilanne Oulussa oli kuitenkin saatu ennen Pohdetta jo paremmaksi kuin muutama vuosi sitten. Pohteen säästöpaineessa näkymät ovat kuitenkin karut.
Kiitänkin tässä yhteydessä Oulun kaupunkia ennen Pohteen perustamista osoitetuista panostuksista Lanun eli lasten ja nuorten psykiatrisen työryhmän perustamiseen sekä esimerkiksi psykiatristen sairaanhoitajien saamisessa kouluihin.
Onneksi myös koululaisten terveystarkastukset ovat kehittyneet, ja mahdollisista mielenterveyden haasteista tiedotetaan myös huoltajia, mikäli lapsi tai nuori luvan antaa. Jokaisella käyntikerralla riittävän kypsäksi arvioitu alaikäinen voi nimittäin päättää, näkevätkö huoltajat terveydenhuollon vastaanottokerralla kirjattuja tietoja.
Lisäksi nuorten pahoinvointiin on herätty myös seurakuntayhtymässä, jonka Walk-in terapiaan 15–29-vuotias voi maksutta ja aikaa varaamatta mennä käymään.
Johanna Leponiemi
puheenjohtaja, Liike Nyt Oulu
puheenjohtaja, Liikkeen Naiset