Essee

Pa­luu­muu­ton haikea loppu: "Ta­voit­tee­na on, että sekä poh­joi­nen että etelä tun­tu­vat lap­ses­ta omilta ja tur­val­li­sil­ta – onneksi hän viihtyy yö­ju­nas­sa"

Olisiko lappilainen omakotitalo lapselle onnellisempi kasvupaikka kuin helsinkiläinen lähiö, miettii Noora Vaarala.

Väliaikaisen paluumuuttomme eräpäivä lähestyy. Saavuimme Rovaniemelle lokakuun alussa, palaamme Helsinkiin maaliskuun koittaessa. Nämä viisi kuukautta ovat osoittautuneet hyvin toisenlaisiksi kuin etukäteen oletimme.

Määrittävä tekijä on ollut flunssa. Olemme kärvistelleet tautikierteessä marraskuun alusta lähtien. Kun kirjoitan tätä, kaksivuotias yskii kurkunpäätulehduksessa ja edessä on jälleen monta pitkää toipumispäivää ilman varhaiskasvatuksen suomaa rauhallista työaikaa. Ja kohta sitä on itsekin taas nuhassa.

Hieman lohduttaa se, että tilanne on sama lukuisissa muissakin kodeissa. Nyt sairastetaan joukolla joko koronaa tai jotakin muuta flunssavirusta, jolle ei ole koronavuosina ehtinyt kertyä immuniteettia.

Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä

Kaleva kertoo, mitä Pohjois-Suomessa tapahtuu ja miksi sillä on väliä. Ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Pelit ja koulutukset Tilaajaedut