Alvar Aallon arkkitehtuuria edustavien töiden kokonaisuus Suomesta hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaikki 13 erillistä kohdetta sijaitsevat Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta pohjoisesta ei kelpuutettu mukaan mitään Aallon arkkitehtuurista.
Oulusta olisi kyllä löytynyt kohteita. Vaikuttavaa osaa Alvar Aallon töistä ilmentää suunnitelma Oulujoen suistosta. Aalto loi näkemyksellisen esityksensä suistoalueen rakentamisesta vesipeileineen ja suihkulähteineen, kun Merikoskea rakennettiin sähköntuotantoon 1940-luvulla.
Aalto antoi suunnitelmalleen nimen Koskikeskus. Siihen kuuluvat Toivoniemen korkeat pistetalot, Raatin urheilukenttä ja Kuusisaaren puistoalue. Arkkitehti tuli yhdistäneeksi vanhan Oulun keskustan Tuiraan. Kokonaisuuteen kuuluvat kaupunkimainen asuminen, jokisuiston luonto ja vesivoima.
Koskikeskus on Alvar Aallon ensimmäinen suunnitelma kaupunkikeskustasta, joten sen olisi ainakin siksi voinut liittää maailmanperintöluetteloon. Nyt Aalto Works -sarjaan sisältyy vain yksi aluekokonaisuus eli Sunilan tehdasalue Kotkassa. Aallon teollisen suunnittelun kohteita Oulussa ovat Toppilan sulfiittiselluloosatehdas sekä Typpi Oy:n Laanilan tehdasyhdyskunta, joka vastaa paljolti Sunilan ideaa.
Tunnetuin Aallon rakennuksista Oulussa nykyään on Meri-Toppilan korkea siilo, joka on saanut uuden elämän Aalto Siilo -kulttuuritilana. Ränsistynyt siilo nähtiin välillä purkukelpoisena. Nykyään asiantuntijat ja arkkitehtuurin harrastajat matkustavat katsomaan sitä kaukaakin maailmalta.
Oulun kaupunki ja matkailusta vastaava Visit Oulu nostavat esiin kiitettävästi Alvar Aallon oululaispaikkoja. Oululaiset itse tuntevat niitä vähän, eivätkä ne kuulu maailmallakaan Aallon tunnetuimpiin töihin.
Aalto-kohteiden näkyvyyttä Oulussa kannattaa edelleen lisätä, sillä kulttuurimatkailu lisää kaupunkien vetovoimaa. Arkkitehtuurin osaamista Oulusta pitäisi löytyä, sillä Oulun yliopistossa tutkitaan ja opetetaan arkkitehtuuria. Hienoa on, että Oulun kulttuuripääkaupunkivuoteen sisältyy Alvar Aalto -viikko elokuun lopussa.
Oululainen tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie kerää nyt kunniaa, kun hän saa täysin aiheesta kehua Unescon maailmanperintötyön tunnustusta suomalaiselle modernille arkkitehtuurille.
Maailmanperintölistalle ei pääse aluepoliittisesti, eivätkä poliitikot valikoi kohteita. Aalto Works -sarja saatiin luetteloon asiantuntijoiden vuosien valmistelutyön jälkeen. Ratkaisevaa valtaa käyttää Museovirasto, jonka suuntaviivoihin kaupungit kuitenkin pystyvät halutessaan esityksillään vaikuttamaan. Jäikö Oulussa vaikutustyö tekemättä tai puolitiehen?
Maailmanperintökohteita Suomessa on nyt kaikkiaan kahdeksan. Vain Struven astemittausketju liittyy pohjoiseen ja Ouluun. Kolmionmittausketju 1800-luvulla sijoitettiin kulkemaan Kajaanin kautta Ouluun ja edelleen Tornionjoen ympäristöstä Pohjoiselle jäämerelle.
Kolmioverkko oli yli 250 vuotta historiallinen menetelmä maapallon muodon määrityksessä ja karttojen piirtämisessä, mutta miten sen historiaa hyödynnetään kulttuurimatkailussa tänä päivänä pohjoisessa? Kannattaisi myös pohtia, mitä muuta pohjoisesta on tarjota maailman kulttuuriperintöön.