Kun oululainen Lempisen pariskunta murhattiin asuntoonsa marraskuussa 1997, poliisin tekemä DNA-tutkimus oli kaukana siitä, mitä se on nykyään.
Näytteitä otettiin ainoastaan vakavimmista rikoksista, ja tuloksia saatiin vain niin sanotuista vahvoista näytteistä, joissa oli paljon DNA:ta.
– Verestä tai jostain kunnon räkäklimpistä, rikoskemisti Emilia Lindberg Keskusrikospoliisin (KRP) rikosteknisestä laboratoriosta kuvailee.
Nykyään DNA voidaan saada pienestäkin sylkipisarasta, hyttysestä, vaatteesta tai vaikkapa puraistusta leivänpalasta. Suurin osa tutkittavista näytteistä on niin sanottuja kosketusnäytteitä, joissa ei ole mitään näkyvää jälkeä.
Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä
Kaleva kertoo, mitä Pohjois-Suomessa tapahtuu ja miksi sillä on väliä. Ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi
Pelit ja koulutukset
Tilaajaedut