Kaleva uutisoi Oulun valtuustosopimuksesta nostaen esiin keskeisen syyn siihen, miksi perussuomalaiset eivät lähteneet sopimukseen mukaan. Kun jälleen vuodenvaihteessa alkaa palveluverkkokeskustelu on selvää, että kouluverkkoa pyritään jälleen kutistamaan.
On totta, että kaupungin talouden näkökulmasta tilanne on haastava, mutta ei ole kestävää eikä oikeudenmukaista, että kaupungin heikkoa taloutta pönkitetään lakkauttamalla kouluja ja myymällä kiinteistöjä. Valitettavasti tämä kehityssuunta on ollut jo useampana vuonna Oulun kaupungin tapa paikata alijäämäistä talouttaan.
Lähikoulu on kylän ja asuinalueen sydän. Koulu on myös lasten turvallinen arjen ympäristö, sekä paikallisen yhteisön tärkein kokoontumispaikka. Kun koulu lakkautetaan, katoaa samalla osa alueen elinvoimaa. Perheet muuttavat muualle, palvelut harvenevat ja kylien kehitys hiipuu. Tätä kehitystä ei voi hyväksyä.
Koulujen lakkauttamista esitetään usein rakenteellisina säästöinä, mutta todellisuudessa ne ovat lyhytnäköistä politiikkaa. Kun lapsia kuljetetaan pitkiä matkoja suuriin keskusyksiköihin, eivät kustannukset vähene. Kustannukset vain siirtyvät muualle, ja samalla lapset joutuvat kärsijöiksi. Tarvitaan kalliita tukitoimia, myöskään henkilöstömenot eivät laske. Parasta olisi rakentaa pieniä kouluja.
Aiemmissa kouluverkon lakkauttamislaskelmissa ei ole huomioitu esimerkiksi koulukyydityksestä aiheutuvia lisäkuluja. Reuna-alueilla valtateiden varrella lapsia ei voida laittaa julkiseen liikenteeseen tien vaarallisuuden vuoksi, vaan osa lapsista vaatii taksikyydityksen. Kylien lapset ovat saaneet mennä lähikouluunsa joko kävellen tai pyörällä, talvisin jopa hiihtämällä, samalla toteuttaen lähiliikuntaa.
Valtuustosopimukseen sitoutuneet puolueet sitoutuvat sopimuksessa muun muassa edistämään lakisääteistä asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, perusopetuksen palveluissa yhtenäistämään opinpolkua ja tekemään Oulusta Suomen lapsi- ja perheystävällisimmän kaupungin. Kyllä on paljon luvattu, mikäli sama viime vuosien kohtelu Oulun kaupungin kouluja kohtaan jatkuu.
Turvallisuus, yhteisöllisyys ja kohtuulliset koulumatkat ovat arvoja, jotka tulee turvata jatkossakin. Olen muutoinkin sitä mieltä, että alakoulut tulisi olla omanaan, jolloin lapset saavat olla aidosti lapsia.
Oulussa ei tule heikentää autoilun mahdollisuuksia ilmastoideologian nimissä. Oulun on oltava kaupunki, jossa liikkuminen on sujuvaa kaikille, myös niille, joille auto on arjen välttämätön väline.
Valtuustosopimuksen mukaan kaupungin myötävaikutuksella selvitetään maanpäällisten parkkipaikkojen tarvetta. Tarvetta todellakin kadunvarsipysäköintiin on, sillä osa haluaa päästä lähelle palvelua, on myös liikuntarajoitteisia, tai joidenkin pysäköinnin tarve on lyhytkestoinen. Kadunvarsipysäköinti on tärkeä myös edistämään kivijalkamyymälöiden näkyvyyttä ja yrittäjyyttä.
Valtuustosopimuksen mukaan edelleen ollaan kehittämässä Oulun joukkoliikennettä ja pyöräilyä. Valitettavasti tämä ei tähänkään asti ole ulottunut reuna-alueille, vaan Oulun keskittäminen ulottuu ydinkeskustaan ja lähialueelle.
Oulun tulee olla elinvoimainen koko kaupungin alueella, eikä kyliä tai niiden palveluita tule ajaa alas. Vaihtoehtona tulee voida kehittää lähikouluverkkoa, eikä purkaa sitä. Kaupunkipolitiikan pitää olla ihmisten arkea tukevaa.
Mielestäni jättäytyminen valtuustosopimuksen ulkopuolelle jo pelkästään näiden kriteerien perusteella oli oikeastaan aika helppoa. Koulut kuuluvat lapsille, kylät tarvitsevat koulunsa ja veronmaksajia tulee kohdella tasavertaisesti.
Merja Rasinkangas
kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja (ps.), Oulu