Jätteet ovat vanhastaan leimautuneet sotkuiseksi asiaksi, ja se mielikuva on nyt tiukasti pinttynyt myös Oulun seudun jätekuljetuksiin.
Kuten Kalevan juttu (21.2.) kertoo, kiista seudun sekajätteen kuljetuksista on vuosien jälkeen edelleen päällä. Ratkaisun hetket kuitenkin lähestyvät.
Osapuolina ovat Oulun ja seitsemän muun kunnan omistama jätehuolto- ja kiertotalousyhtiö Kiertokaari sekä Oulun seudulla toimivat yksityiset kuljetusyritykset. Kehäneliön ulkopuolelta kamppailua seuraavat alueen asukkaat ja taloyhtiöt eli jätteenkuljetusten ja -käsittelyn maksajat.
Kiertokaari haluaa purkaa mallin, jossa omakotiasujat ja taloyhtiöt saavat itse hoitaa ja kilpailuttaa sekajätteidensä keräyksen. Jo nyt Kiertokaari vastaa biojätteen sekä pakkausjätteiden kuljetuksista.
Paikalliset yritykset pelkäävät muun muassa, että sekajätteen kuljetusten siirtyminen Kiertokaari-vetoiseksi suosisi valtakunnallisia toimijoita. Uhkakuvassa valtakunnalliset toimijat polkevat ensin hinnat alas ja puskevat pienet ulos areenalta. Sen jälkeen hintoja olisi helppo kiskoa ylös.
Pelko ei ole aivan aiheeton. Sama markkinoidenvaltausmetodi tunnetaan monilta toimialoilta, vaikkapa terveysbisneksestä.
Jätekiistan taustalla on vuonna 2012 uudistettu jätelaki, joka teki kuntien järjestämästä kuljetuksesta ensisijaisen tavan huolehtia asumisen sekajätteistä. Laki kuitenkin piti avoinna mahdollisuuden, että tietyin ehdoin kilpailutukset voidaan yhä jättää kiinteistön haltijalle. Sen mukaan on Oulun seudulla on eletty.
Ottelua köysien takaa seuraavia kansalaisia kiinnostanee ennen kaikkea kaksi asiaa: se, että keräys toimii sujuvasti, sekä se, että hinnat eivät karkaa.
Sekajätteen keräyksen toimivuuden on Oulussa taannut se, että asukas voi valita yrityksen itse. Jos keräys on kangertanut tai hinnat kismittäneet, on ollut yksinkertaista vaihtaa tilalle toinen operoija.
Uuden mallin vaikutuksesta hintoihin kiistan osapuolet ovat odotetusti eri mieltä. Kiertokaari lupaa jopa 15 prosenttia halvempia hintoja. Toimitusjohtaja Sami Hirvonen vakuuttaa Kalevassa, että yhtiö on asukkaan ja kuntalaisen asialla. Myös jäteautojen ajelut asuntokaduilla vähenisivät.
Oulussa hintakilpailua on tukenut se, että toimijoita on ollut useita. Yrittäjät syyttävät nyttemmin nousseista hinnoista Kiertokaaren paisunutta hallintoa. Varoitukset siitä, että kunnalliselta monopolilta katoaa motivaatio pitää organisaatio hoikkana ja notkeana, eivät kokemusten valossa ole aiheettomia.
Kiistassa tuskin on luvassa kumpaakin osapuolta tyydyttävää kompromissia. Lopulta Oulun seudun kuntapäättäjien on kuitenkin ratkaistava se, miten jatketaan.
Tehtävä ei ole yksinkertainen, sillä kumpikin osapuoli pystyy lyömään pöytään vakuuttavan tuntuista mutta täysin vastakkaisiin johtopäätöksiin ohjaavaa aineistoa.