Reetta Rotonen kuvaa hyvin jalankulkijan ja pyöräilijän asemaa Oulun keskustassa kirjoituksessaan (Kaleva 17.11./Lukijalta). Keskusta-alue on valitettavasti jäänyt pyöräilykaupunkimme mustaksi aukoksi. Pyöräilyä on hallittu keskustassa viime vuosikymmenet vain ohjaamalla, katuosa kerrallaan, pyöräilijät jalkakäytäville jalankulkijoiden sekaan liikennemerkkien voimalla.
Jalkakäytävät on alun perin rakennettu kävelyä varten ja paljon nykyistä pienemmän kaupungin tarpeisiin. Kun Oulun hyvän pyörätieverkoston keskustaan syöttämät pyöräilijät on ohjattu kapeille jalkakäytäville, Rotosen kuvaamia tilanteita riittää.
Pelkästään liikennemerkeillä pyöräteiksi muutetuilla jalkakäytävillä ajaessaan pyöräilijä kokee olevansa jalankulkijoiden alueella ja pyrkii luonnollisesti luovimaan jalankulkijoita häiritsemättä. Soittokelloa ei mielellään käytetä.
Oikeita jalkakäytäviä on Oulun keskustassa jäljellä vähän, eikä niitä ole helppo erottaa pyöräteiksi muutetuista. Keskustassa on myös yksisuuntaisia pyöräteitä, joita on vaikea erottaa kaksisuuntaisista. Sekavassa ja huonosti merkityssä jalkakäytävien ja pyöräteiden verkostossa pyöräilijän pysyminen laillisella reitillä on vaativaa.
Pyöräilijällä olisi suuri vaara soittaa kelloa tilanteessa, jossa on itse lain vastaisella reitillä. Tiukkakin palaute jalankulkijoilta tällaisessa tilanteessa on ymmärrettävää. Emme suosittelisi Rotosen toivomaa nykyistä ahkerampaa soittokellon käyttämistä. Tieliikennelaissa soittokellon käyttö on varattu vaaratilanteista ilmoittamiseen.
Oulun polkupyöräilijät ry on kymmenvuotisen toimintansa aikana pyrkinyt nostamaan esiin keskustassa pyöräilyn ongelmia. Ensimmäisenä päänavauksena onkin saatu keskustan poikki kulkeva pyöräilyreitti Hallituskadun pyöräkaistojen ja Pakkahuoneenkadun pyöräkadun kautta. Pyöräkatu on osoittautunut toimivaksi ja hyväksi pyöräilyn ratkaisuksi.
Liike-elämäkin näyttää kukoistavan Pakkahuoneenkadun varrella. Kun pyöräkatuja saadaan lisää, pyöräilijät hakeutuvat mielellään näille reiteille ja jalkakäytävät voidaan palauttaa jalankulkijoille.
Olemme yhdistyksessä toivoneet myös nopeita helposti toteutettavia parannuksia, kuten pyöräilyn sallimista yksisuuntaisilla kaduilla vastasuuntaan, parempaa pyöräpysäköintiä ja selvempää liikennemerkkien käyttöä, jotta jalkakäytävät ja pyörätiet erottuisivat toisistaan. Oulun keskustassa on useita hiljaisia katuja, joilla jalkakäytävät voitaisiin palauttaa jalankulkijoille vain poistamalla pyörätiemerkit.
Valtion Väyläviraston pyöräliikenteen suunnitteluohjeen mukaan yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää ei pitäisi olla lainkaan tiiviissä kaupungissa. Niin kauan kuin jalkakäytäväpyöräteitä valitettavasti vielä on, toivomme varovaista ja ymmärtäväistä luovimista sekä jalankulkijoilta että pyöräilijöiltä.
Otto Simola
Timo Takala
Oulun polkupyöräilijät ry