Olen pitkään tutkinut vuosia vellonutta Oulun asemanseudun rakentamista ja siihen liittyviä poliitikkojen ja virkamiesten julkisuudessa ja eri yhteyksissä antamia virallisia ja epävirallisia lausuntoja. Olen jututtanut pitkänlinjan poliitikkoja, jotka ovat jollain lailla perillä eri päätöksenteko vaiheista.
Oulun kaupunki on useaan otteeseen käyttänyt Tamperetta kaupunkina johon vertaa itseään, kun puhutaan rakentamisesta. Vuonna 2016 Oulussa pidettiin arkkitehtikilpailu miten asemanseutua tulisi kehittää, työnimellä Tervatynnyrit. Siitä kilpailutuksesta ollaan nyt poikettu todella kauas.
Nyt kuitenkin asemanseudulle ollaan rakentamassa rakennusrumilusta, parkkitaloa, jonka hinta on huimat noin 40 miljoonaa euroa. Sijainniltaan melkein yhtenevä Tampereen jo kymmeniä vuosia sitten rakentaman ja nyt pois purettavan parkkitalon kanssa. Siellä huomattiin, että paikalle saadaan upea hotellirakennus.
Tamperelaiset huomasivat myös, että parkkitila maan alla on paras. Samalla rahalla (noin 40 miljoonaa euroa) Oulu saisi laajennettua kallioparkkia, Kivisydäntä, joka olisi paljon kauemmin kestävä ja ympäristöystävällisempi kuin tuollainen parkkitalorakennelma.
Parkkitalon sijainti radan itäpuolella ei myöskään palvele keskustan asiakkaita. Jos ja kun yliopisto päättä perustaa Kontinkankaan alueelle kampuksen, ei tuosta verorahojen syöpöstä ole palvelemaan heitäkään.
Vai eikö kaupungin kehittymiseen enää uskota toisenlaisista puheista huolimatta? Jos sen sijaan kehittymiseen uskotaan, niin parkkihommat rakennetaan kallioparkkiin ja kaupungin paraatipaikka annetaan yksityisille toimijoille kaupunkilaisille suunnattavien palveluiden kehittämiseen, vaikkapa kauppapaikaksi, ja samalla säästetään huomattavasti julkisia varoja.
Mauri Moilanen
Oulu