Merikosken vesittäminen ympärivuotisesti on ollut esiselvitys-/suunnitteluasteella vuodesta 2020 Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti, mutta ei ole edennyt valtuuston käsittelyyn vieläkään. Hitaita ovat kaupungin kiireet!
Medioissa, kuten Kalevassa, on ollut esillä, että Merikosken vesittämisen suunnittelusta ympärivuotisesti luovuttaisiin Oulun Energian toimitusjohtaja Arto Sutisen mukaan vedoten lohen kudun onnistumisen epävarmuuteen. Myös on vedottu Toivoniemen yläosan aikoinaan huonosti tehdyn padon vuotamisen korjauskustannuksiin. Lisäksi vedotaan Alvar Aallon suunnittelemien niin sanottujen vesipeilien kulttuuriarvoihin.
Viimeisessä keväällä ilman kala-asiantuntijoita julkistetussa tarkoitushakuisessa raportissa pyrittiin estämään hankkeen eteneminen edellä mainittuihin seikkoihin vetoamalla. Raportissa suositeltiin vain pulssitusta ohijuoksuttamalla parhaimpaan lohennousun aikaan, jota tällä hetkellä tehdäänkin kesätulvan avustamana.
Viime syksynä sattuneen Merikosken voimalan verkosta putoamisen seurauksena ohijuoksutuksen aikana nähtiin huomattava lohien joukkonousu kalatien kautta voimalan kautta tulevan virtauksen loputtua, yli 800 lohta vuorokaudessa.
Normaalisti ilman kunnollista virtausta lohet eivät lähde nousemaan pienivirtauksiseen alakalatiehen, vaan jäävät hankaamaan päätään betonipatoon voimalasta tulevaan suureen virtaukseen. Tätä voisi sanoa jopa eläinrääkkäykseksi! Siksi onkin jatkettava myös kunnollisen ohitusuomaratkaisun tekemistä Hupisaarten Lasaretinväylän kautta, että kalat pääsisivät terveenä Oulujokeen.
Sitten Arto Sutisen vetoamiin seikkoihin. Ensinnäkin kalojen kudun vaarantuminen suurilla ohijuoksutuksilla kutusoran huuhtoutumisen vuoksi. Merikosken alkuperäiseen uomaan voi tehdä suurista kivistä ohjaimen, joka ohjaa kovimman virtauksen suoraan Tuiranväylään, sekä tasaiseksi puskukoneella tasatun vesipeilien pohjan muotoileminen, että siinä on syvänteitä ja suojakiviä niin kuin normaaleissa koskissa, joihin kutusorat laitetaan suojaan suurilta virtaamilta.
Alvar Aalto teki valmiin voimalasuunnitelman jälkeen kuivaksi kivikoksi jääneelle koskialueelle ”ympäristörikoksen” peittämiseksi kesäaikaisen niin sanotun vesipeilisuunnitelman suihkulähteineen peittämään kuivan kosken kaupunkilaisten silmistä. Hän olisi itse asiassa halunnut veden virtaavan koskiuomassa, koska se on harvinaista keskellä kaupunkia. Olikin hyvä, ettei tätä ”ympäristörikoksen” peittelytyötä otettu Aallon Unescon kulttuuriperintökohteeksi.
Toivoniemen pato ei kuulu vesityshankkeen kustannuksiin, se on turvallisuuden vuoksi Oulun Energian tehtävä korjauksena joka tapauksessa aikoinaan löperösti tehdyn työn takia.
Myös Sutisen väite suurista taloudellisista tappioista vesityksen, noin 20 kuutiometriä sekunnissa, ohijuoksutuksesta ei pidä paikkaansa, se on vähän alle miljoona euroa 100 miljoonan euron sähköliikevaihdosta, eli prosentin.
Merikosken vesittäminen keskelle kaupunkia lisäisi Oulun matkailullista kiinnostavuutta ja toisi reilusti takaisin vähäisen sähköenergian menetyksen. Nykyisen valtuuston on korjattava aikaisempien päättäjien aiheuttama Oulujoen alkuperäisen lohen tuho vesittämällä Merikoski oikeaksi koskikeskukseksi.
Tuho aiheutui siitä, kun rakennusluvassa määrättyä toimivaa kalatietä ei rakennettu. Tämä aiheutti ketjureaktion ettei koko Oulujoen ylempiin vesivoimalaitoksiin niitä rakennettu vedoten siihen, että Merikosken pato estää lohen, meritaimenen ja siian nousun.
Oulun valtuustolla on tästäkin syystä painava historiallinen vastuu korjata köyhempänä aikana ymmärtämättömyyttään tehty kalatuho. Myös Fortumin on alettava toteuttaa viimein 77 vuotta Pyhäkosken valmistumisen jälkeen Oulujoen voimalaitoksiinsa ohitusuomat, joissa kalat voivat myös kutea.
Antti Jakonen
jokiaktiivi, Pelastetaan Vaelluskalat ry:n jäsen, Muhos