Kaksi- ja puolivuotias Bertta-tytär on äitinsä Sonja Turkin silmäterä. Turkki muistaa, miten tyttären syntymä sai menemään hänet ”tosi vahvasti äitiyskuplaan”.

Raskausaikana Turkki kirjoitti gradun ja sai yliopisto-opintonsa päätökseen. Takana oli rankka opiskelu- ja työrupeama sairasteluineen. Elettiin korona-aikaa, ja osittain senkin vuoksi tanssi ja muu harrastaminen jäivät pois.

– Sitten olikin aikaa vain vauvalle ja perhe-elämälle. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin olla vauvan kanssa, keskittyä vauvaan, tavata muita mammakavereita ja puhua omasta aarteestaan.