Sirpa Erkkilä-Häkkinen nostaa Kalevassa (9.9./Lukijalta) esiin aiheellisen huolen: tullaanko korkeakouluun aiempaa heikommilla valmiuksilla? Juuri julkaistut Pisa-tulokset kertovat perusopetuksen oppilaiden osaamistason heikkenemisestä, ja korkeakouluissakin nähdään opiskelijoiden lähtötasoissa entistä suurempaa vaihtelua.
Erkkilä-Häkkinen nostaa syyksi muun muassa ammatillisen koulutuksen osaamisperustaisuuden. Opiskelijoiden lähtötason vaihtelu on todellinen haaste, mutta osaamisperustaisuudella siihen voidaan myös vastata. Se tarjoaa välineet tunnistaa opiskelijoiden osaamisvajeet ja samalla se varmistaa jo hankitun osaaminen. Tärkeää on kuitenkin myös varmistaa, että osaamistavoitteet ovat riittävän kunnianhimoiset kaikilla koulutusasteilla.
Korkeakouluissa opintoja aloittaa opiskelijoita hyvin erilaisilla koulutus- ja kokemustaustoilla. Osa tarvitsee enemmän tukea esimerkiksi matematiikan, kirjoittamisen tai opiskelutaitojen vahvistamiseen. Toisilla on jo aiempien opintojen tai työelämän kautta hankittua osaamista, jota ei ole tarkoituksenmukaista opiskella uudelleen. Samanlaiset opiskelupolut eivät tällaisessa tilanteessa palvele kaikkia opiskelijoita parhaalla mahdollisella tavalla.
Osaamisperustaisessa koulutuksessa lähtökohtana on, että opiskelijan osaaminen tunnistetaan ja sen kehittymistä tuetaan tavoitteellisesti. Jos opiskelijalla on jo tutkinnon osaamistavoitteiden mukaista osaamista, se voidaan tunnistaa osaksi opintoja. Jos taas lähtötaso ei ole riittävä, opiskelijalle tarjotaan tukea, ohjausta ja oppimismahdollisuuksia osaamisen vahvistamiseksi. Näin koulutus kohdentaa aikaa ja resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Oulun ammattikorkeakoulussa osaamisperustaisuus on ollut pedagogisen toiminnan keskeinen periaate jo pitkään. Osaamisperustaisuus tarkoittaa opiskelijan osaamisen kehittymisen tukemista ja varmistamista eri tavoin. Taustalla on huolella suunniteltu opetussuunnitelma, tarkoin määritellyt osaamistavoitteet ja arviointikriteerit sekä opetuksen toteutus, joka joustaa tarvittaessa, jos opiskelijalla on osaamistavoitteiden mukaista osaamista.
Keskustelu opiskelijoiden valmiuksista on silti tärkeää ja lähtötasojen vaihtelu on todellinen haaste. Ratkaisu ei kuitenkaan löydy osaamisperustaisuudesta luopumisesta, vaan siitä, että opiskelijoiden osaaminen tunnistetaan entistä paremmin ja heille tarjotaan oikeanlaista tukea oikeaan aikaan. Juuri tähän osaamisperustainen koulutus pyrkii. Lisäksi on muistettava, ettei oppimistulosten kehitystä voida ratkaista yksin korkeakouluissa. Kyse on koko koulutusjärjestelmän yhteisestä tehtävästä.
Hanna Alaniska
KT, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajankoulutus