Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (avi) on marraskuussa myöntänyt Oulun Vedelle vedenottoluvan Viinivaara–Kälväsvaara-alueelle. Ensimmäinen ajatukseni oli tyrmistys. Eikö avi ole pysynyt ajan lainsäädännön mukana, missä luonnon arvo ymmärretään entistä paremmin.
Kun lukee lähes 800-sivuista päätöstä huomaa, miten taidokkaasti avi on myöntänyt luvan tehden siitä vaikeasti toteutettavan pitkäaikaiseen käyttöön. Rakentaminen on taloudellinen riski Oulun Veden asiakkaille. Tämä tulisi hakijan, viranhaltijoiden ja etenkin päättäjien ymmärtää.
Olen erityisen huolissani oululaisten varaveden saannista häiriötilanteissa. Oulun Vesi haki lupaa ottaa 11 000 kuutiota vettä vuorokaudessa kokoaikaisesti. Putkistot kun eivät voi olla tyhjillään veden laadun turvaamiseksi, sitä on otettava kaiken aikaa. Lupa heltisi 9 000 kuutiolle sisältäen monia rajoitteita, jotta vältyttäisiin luontotuhoilta.
Mikäli Nuorittajoen virtaama laskee alle kuutioon sekunnissa, joudutaan kaksi pumppaamoa sulkemaan, ja vedenotto vähenee 1 600 kuutiota vuorokaudessa.
Viidelle lähteelle on asetettu myös rajoite. Mikäli niiden virtaamat laskevat alle puoleen keskivirtaamasta, joudutaan lähteiden vieressä olevat pumppaamot sulkemaan, ja vedenotto vähenee 4 800 kuutiota vuorokaudessa. Näin ollen kuivina jaksoina käyttöön jäisi kaksi pumppaamoa, joiden ottomäärä on 2 600 kuutiota vuorokaudessa.
Voimme todeta, että Oulu ei pysty nousemaan varavesiluokituksessa luokkaan 2, joka on vesihuollon suositus ja hakijan tärkein tavoite koko Viinivaara -hankkeelle. Kuntalaisten varaveden saanti jää edelleen turvaamatta.
Valtuuston päätti hankkeesta 2015. Tuolloin kustannusarvioksi esitettiin noin 32 miljoonaa euroa. Laskelmista puuttuivat maanhankinta, sähköistys ja pumppaamoalueiden korvaukset.
Putkistoa pitää rakentaa kaikkiaan 120 kilometriä. Maanrakennuspuolen urakoitsijoiden mielestä kustannuksista oli jäänyt moni muukin asia pois. Nyt Oulun Veden laskelmien mukaan hinta on yli kaksinkertaistunut. Päätöksestä on valitettu, joten kokonaishinta ehtii nousta edelleen, sillä luvassa on pitkä juridinen prosessi.
Myös Oulun Vesi pyysi kaupunginhallitukselta valituslupaa lisääntyneiden tarkkailuvelvoitteiden, luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen estämiseen ja kalatalousmaksun suuruuden vuoksi. Äänestyspäätöksellä valituslupaa ei myönnetty. Valitusluvan pyytäminen herättää kysymyksen, että välittääkö hakija oikeasti alueen luontoarvoista.
Olemmeko valmiit maksamaan kymmeniä, jopa yli sata miljoonaa euroa hankkeesta, joka tuottaa kuivina ajanjaksoina vettä ainoastaan 2 600 kuutiota vuorokaudessa. Epävakaa maailmantilanne huomioiden olisi ensiarvoisen tärkeää löytää ratkaisu, jossa ei ole turhia viivytyksiä eikä toiminnan epävarmuutta, ja vedensaanti voidaan turvata luotettavalla tavalla.
Todettakoon, että yhtenä vaihtoehtona ovat Oulun oman kaupungin alueella olevat pohjavesivarannot, joita on hyödynnettävissä enemmän kuin Viinivaarassa. Oulun Vesi on tukeutunut tiukasti valtuuston päätökseen esittämättä muita potentiaalisia vaihtoehtoja, ja tuomatta esille syntyviä, mahdollisesti lopullisia luontohaittoja Viinivaaran alueella. Viinivaaran ainutlaatuinen lähteikkökokonaisuus tuhoutunee.
Kaikki osatekijät huomioiden pelkään, että Viinivaaran vedenottohankkeen kanssa käy samalla tavalla kuin Salon kaupungin vedenottohankkeelle Hyyppärässä; miljoonat meni, vettä ei saatu ja putket jäi kouraan. Tuli tehtyä valtava hukkainvestointi.
Eeva-Maria Parkkinen
kaupunginvaltuutettu (kesk.), Oulu