Sain ensimmäisen kesätyöni isäni avustuksella. Olin siis "nepo baby". Termillä viitataan nepotismiin eli sukulaisten suosimiseen.
Isäni työskenteli Kemijärven maanmittaustoimistossa piiri-insinöörinä. Pääsin sen varjolla 15-vuotiaana mittapojaksi hänen johtamaansa toimistoon.
Toki muutkin henkilökunnan lapset saivat toimistolta kesätyön.
Sama päti kaupungin kesätyöpaikkoihin. Henkilökunnan lapset pääsivät Kemijärvellä 1970-luvulla kesäksi kiinni ansaintaan aika simppelisti.
Nepotismi loppui työpaikan saantiin. Töissä olimme kaikki samalla viivalla.
Meidän porukan tehtävänä oli tietoimitukset Posiolla. Koska matkaan Posiolle kului Kemijärveltä yli tunti, startti työhön tapahtui toimiston pihalta aamuisin puoli seitsemältä.
Saavuimme Posiolle reilusti ennen kello kahdeksaa. Ehdimme juoda Posion Essolla munkkipossukahvit ennen kuin piti olla mitan tyhmässä päässä työpäivän alkaessa kello kahdeksalta.
Paluu oli joskus kello viiden aikoihin. Silloin ei luettu kovin tarkkaan sitä, mitä työaikalaki sanoi alaikäisten työpäivän mitasta.
Olen aamu-uninen, mutta kertaakaan en aamun lähdöistä myöhästynyt. Päivääkään en kesätöistä – joita riitti neljäksi kesäksi – ollut pois.
Usein nukahdin autoon paluumatkalla.
Näiden neljän isäni kautta hankitun kesätyön jälkeen olen pärjännyt työnhaussa omillani. Olen silti ikuisesti kiitollinen siitä, että pääsin jo nuorena maistamaan työn tekemisen kurjuutta ja autuutta sekä palkkanauhoja suhteideni kautta.
Nepotistiset kesämuistot tulvivat mieleen, kun kiihkeä kesäpuheenaihe vuonna 2025 on kesätyövalinnat.
Tasavallan presidentti Alexander Stubbin 21-vuotias poika Oliver Stubb sai harjoittelupaikan Ulkopoliittisesta instituutista (UPI). Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Stubbia suosittiin valinnassa.
Pidemmälle opinnoissaan edistyneet ja harjoittelun rahoitusedellytyksiin paremmin sopivat kanssahakijat jäivät rannalle, kun presidentin poika valittiin.
Ulkopoliittinen instituutti on eduskunnan yhteydessä toimiva tutkimuslaitos, jossa tutkitaan Suomen ulkopolitiikkaa.
UPI on ajautunut aikamoiseen selitysten suohon, kun tietoja kesäharjoittelijan paikan valinnasta on tullut tipoittain. Instituutin johtaja Hiski Haukkala on jäänyt myös kiinni väärän tiedon antamisesta.
Media on lukuisin jutuin kyseenalaistanut UPI:n valinnan. Näyttää pahalta, kun presidentin pojalle on rakennettu ohituskaista.
Onko yhden eduskunnan alaisen laitoksen kolmen kuukauden harjoittelijan palkkaaminen silti kohun väärti?
On.
Suomella on pienenä maana vähän vahvuuksia kansainvälisessä kilpailussa. Yksi niistä on se, että maamme keikkuu kärjessä vertailuissa, joissa katsotaan maailman maiden korruption vähäisyyttä.
Suomi on kärjessä myös sananvapautta mittaavissa vertailuissa. Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu se, että myös presidenttiä koskevista ikävistä asioista voi vapaasti kirjoittaa.
Kolikolla on toinen puoli.
Oliver Stubb on joutunut nuorena ihmisenä kohtuuttoman kovan ryöpytyksen kohteeksi. Hänen ainoa syntinsä on se, että hän haki ja sai unelmiensa harjoittelupaikan.
Hän itse ei valintaansa tehnyt. Tiedossa ei ole, että hän olisi pyytänyt isänsä apua harjoittelupaikan saamiseksi.
Hyvä, että Ulkopoliittisen instituutin rekryprosessi käydään nyt huolella läpi. Jos suosintaa on ollut, on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin tilanteen korjaamiseksi.
Oliver Stubbin mahdollinen suosiminen on vain pieni kala valtavassa lammikossa, jota kutsutaan yhteiskunnallisiksi verkostoiksi.
Luin lomalla Björn Wahlroosin muistelmien toista osaa. Kirja avaa lukijalleen karusti sen, mikä merkitys on sillä, että on oikea sukunimi ja riittävästi varallisuutta.
Wahlroosin teksti kertoo sen, että emme ole yhteiskunnassa yhdenvertaisina ja lähde tasavertaisista lähtökohdista työelämään senkään jälkeen, kun Ulkopoliittinen instituutti tervehdyttää kesäharjoittelijoidensa rekrykäytännöt.