Oulun kaupungin tilaama toteutettavuus- ja riskiselvitys Merikosken kuivan uoman ympärivuotisesta vesittämisestä on valmistunut.
Selvityksen mukaan erityisesti lohen ja taimenen lisääntymistä patouomassa ei pidetä todennäköisenä ympärivuotisesta vesittämisestä huolimatta. Sen sijaan kalojen nousua lohiportaisiin voitaisiin tehostaa nykyisestä.
Selvityksen on tehnyt Sitowise Oy.
Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että ympärivuotinen vesittäminen voitaisiin teknisesti rakentaa, mutta erityisesti lohen ja taimenen lisääntymismahdollisuudet patouomassa ovat vähäiset.
Tulva-ajan ohijuoksutukset ja talviaikainen hyyde muodostavat suuren riskin kutusoraikoille ja kalanpoikasille.
Vaelluslohen poikaset elävät synnyinjoessaan yleensä 2–3 vuotta ennen merelle vaeltamista, ja niiden selviytyminen Merikosken olosuhteissa arvioidaan selvityksessä epätodennäköiseksi.
Selvityksessä tutkittiin toisena vaihtoehtona kalatien toimivuuden parantamista, jolla lisättäisiin padon yli nousevien kalojen määrää.
Patoluukkujen avulla toteutettavalla veden pulssituksella on selvityksen mukaan myönteisiä vaikutuksia kalojen nousuun nykyiselle kalatielle ja sieltä padon yläpuoliseen Oulujokeen. Pulssittaminen voidaan toteuttaa ohijuoksuttamalla vettä nykyisten patoluukkujen kautta, eikä rakenteellisia muutoksia tarvita.
Selvityksen mukaan ympärivuotinen vesittäminen ei todennäköisesti lisäisi alueen virkistyskäyttöä. Ohijuoksutuskäyttö rajoittaa esimerkiksi melontaa ja kalastusta. Vesitys myös estäisi alueen suihkulähteiden huollon ja käytön.
Ympärivuotiseen vesittämiseen liittyvät kustannukset ovat selvityksen mukaan merkittäviä ja epävarmoja.
Kustannuksia arvioitiin kahdessa eri suunnitteluvaihtoehdossa. Kustannusten laskentaperusteina käytettiin pohjapatojen ja kosken niskoille rakennettavien teräsbetonisten tiivistysseinien pituuden sekä kunnostettavien koskipinta-alojen perusteella.
Toisessa vaihtoehdossa kustannusarvioksi tuli 1,2 miljoonaa ja toisessa 1,5 miljoonaa euroa.
Kustannusarvioissa ei ole huomioitu Merikosken siltojen patorakenteiden purkua.
Selvityksen mukaan Toivoniemen alue vaatii toimenpiteitä veden suotautumisen osalta ja siitäkin koituisi kustannuksia.
Toivoniemessä veden suotautumisen ehkäisemiseksi arvioitiin pahimman mahdollisen vaihtoehdon mukaan kustannukseksi noin 2,4 miljoonaa euroa.
Arvio muodostuu noin 400 metriä pitkästä ja 6 metriä korkeasta porapaaluseinästä, jonka yksikkökustannus on 1 000 euroa neliömetrille.
Uoman vesityksessä turvallisuusriskejä toisivat talvisin muodostuva hyyde, jäämassojen liikkeet ja äkilliset vedenpinnan nousut.
Rakenteellisia riskejä olisivat vaikutukset rantoihin erityisesti Toivoniemessä sekä vaikutukset kunnallistekniikkaan ja padon rakenteisiin.
Riski kudun ja poikasten tuhoutumisesta hyyteen, jäätymisen tai tulvaohijuoksutusten seurauksena olisi olemassa.
Maisemallisia ja kulttuuriympäristöllisiä riskejä olisi siinä, että alue on valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä, ja muutokset voivat heikentää kaupunkikuvallisesti merkittävää vesipeiliä.