Suomella on ollut oma valtiontaloudellinen asema Venäjän vallan alaisesta Suomen suuriruhtinaskunnan ajoista lähtien. Suomi laski liikkeelle pitkäaikaisia obligaatioita, joilla muun muassa rahoitettiin rautatieverkoston rakentamista 1850-luvun jälkeen.
Valtion velan mittarina käytetään valtiovelan suhdetta bruttokansantuotteeseen. Suomen valtiovelka oli suurimmillaan Moskovan rauhan jälkeen syyskuussa 1944, jolloin se oli 71,1 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Silloisen velan suuruuden ymmärtämiseksi on tiedostettava se, että sotataloudessa kansalaisten elintaso laskee, mutta sotatarvikkeiden tuottamisen, käyttämisen sekä tuhojen korjaamisen kautta bruttokansantuote kasvaa.