Viikonlopun iso kansainvälinen uutinen kertoi, että presidentti Joe Biden on antanut Ukrainalle luvan käyttää yhdysvaltalaisia pitkän kantaman ohjuksia iskuihin Venäjälle. Päätös saattaa avata uuden vaiheen nyt jo tuhat päivää kestäneessä sodassa.
Ohjuspäätöstä on Ukrainassa odotettu sitä kiihkeämmin, mitä tukalammaksi tilanne on maan itärintamalla käynyt. Bidenin ratkaisun kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan vielä tiedetä. Mahdollisesti ohjukset on annettu käytettäväksi Venäjän puolella vain Kurskin alueella, josta Ukraina valtasi kappaleen loppukesän yllätyshyökkäyksessä.
Nyt jo kutistunut valloitus olisi Ukrainalle edelleen merkittävä valtti joskus edessä olevissa tulitaukoneuvotteluissa.
Jos Ukraina saa oikeuden tehdä iskuja myös muualle Venäjälle vaikkapa lentotukikohtiin tai ammus- ja polttoainevarastoihin, se voisi helpottaa Ukrainan puolustustaistelua nopeasti. Jos tämä ei ole sallittua, Bidenin päätöksen merkitys voi jäädä vähäiseksi.
Venäjä sai Kurskin taisteluihin vastikään avukseen pohjoiskorealaisia joukkoja. Olettavasti Washingtonin päätöksen toinen osoite on Moskovan ohella juuri Pjongjang. Sen sekaantuminen demokratioiden ja diktatuurin väliseen taisteluun Euroopassa toivottavasti päättyy suureen fiaskoon.
Kreml on varoittanut moneen otteeseen, että pitkän kantaman ohjusten käyttö Venäjää vastaan merkitsisi sodan eskalaatiota eli kiihdyttämistä. Vladimir Putinin mukaan Natosta tulisi silloin sodan suora osapuoli. Venäjä on kuitenkin itse juuri tuonut sotaan vaarallisen ja ehkä kauaskantoisen ulottuvuuden vetämällä konfliktiin mukaan myös Pohjois-Korean.
Ymmärrettävä huolenaihe silti on, voiko pitkän matkan ohjusten vapauttaminen todella johtaa Naton ja Venäjän täyteen sotaan. Etenkin Venäjä kuuluttaa jopa kolmannen maailmansodan uhkaa. Sen se voisi kuitenkin itse helposti torjua lopettamalla verisen hyökkäyssotansa.
Niin suurvalta kuin Venäjä haluaa ollakin, se on tätä nykyä Kiinan talutusnuorassa. Jos Kiinan johtajan Xi Jinpingin peukalo osoittaa Venäjän ydinaseiden käytölle vastedeskin alasuuntaan, Putinin uhkailut jäävät puheeksi. Mikään ei myöskään ole muuttanut sitä tosiasiaa, että ydinsodassa ei ole voittajia. Sen tietävät myös venäläiset.
Kylmä tosiasia on yhä, että eurooppalaisen sodan päättyminen ei ole eurooppalaisten käsissä. Saksan saamaton liittokansleri Olaf Scholz yritti vaikuttaa Kremlin diktaattoriin puhelullaan, mutta Putinin vastaus nähtiin jo alle kahden vuorokauden päästä: massiivisia ohjus- ja drooni-iskuja eri puolille Ukrainaa.
Bidenin jälkeen uusia liikahduksia odotetaan Donald Trumpilta. Jos hän oikeasti haluaa pysyvämmän rauhantilan Eurooppaan, Vladimir Putin pitää saada maksamaan sotaretkestään riittävän kova hinta. Ymmärtääkö diilintekijä tämän, on hämärän peitossa.