Teija Sulisalo. Vastuuyksikköpäällikkö, yhteiskuntatieteiden maisteri Teija Sulisalo menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen työnsä ääressä Oulussa 28.10.2024. Hän oli syntynyt 27.9.1964 Sodankylässä.
Sulisalo kouluttautui erikoissairaanhoitajaksi ja toimi sairaanhoitajana Savonlinnassa, Helsingissä ja Tampereella.
Vuonna 2004 hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta ja teki työuransa pääosin lastensuojelun sosiaalityössä.
Sulisalo työskenteli 20 vuotta Oulun seudun lastensuojelun asiantuntija- ja esimiestehtävissä Oulun kaupungin sekä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen työntekijänä.
Hän aloitti Rajakylän sosiaaliasemalla sosiaalityöntekijänä ja jatkoi siellä johtavana sosiaalityöntekijänä ja esihenkilönä.
Vuonna 2016 Sulisalo nimitettiin Oulun kaupungin lastensuojelusta vastaavaksi palvelupäälliköksi, minkä jälkeen hän siirtyi Oulun kaupungin lastensuojelun erityisasiantuntijaksi. Hän toimi vuodesta 2022 alkaen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden asiantuntijäsenenä lastensuojeluasioissa.
Viimeksi hän toimi Pohteella lastensuojelun vastuuyksikköpäällikkönä.
Teija Sulisalolle lastensuojelu oli painokkaasti lapsen edusta huolehtimista. Hänestä kehittyi 20 vuoden monipuolisen kokemuksensa myötä valtakunnallisestikin arvostettu lastensuojelun asiantuntija.
Sulisalo oli todella ammattitaitoinen ja osaava. Hänelle oli tärkeää asiakkaan näkökulma, oikeudenmukaisuus ja työn etiikka.
Pitkän uransa aikana Sulisalo osallistui aktiivisesti lastensuojelun kehittämiseen Oulun alueella, ja hän oli lisäksi mukana valtakunnallisella tasolla kehittämässä lastensuojelun sosiaalityötä. Hän oli tunnettu ja tiedetty lastensuojelun toimijoiden parissa.
Teija Sulisalo oli ihmisenä, esimiehenä ja työtoverina helposti lähestyttävä ja toiset huomioiva. Hän oli sosiaalisesti lahjakas, lämmin ja huumorintajuinen ihminen.
Sulisalo pystyi tilanteessa kuin tilanteessa nostamaan tilaisuuden tunnelman. Hiljaista hetkeä ei tullut, kun hän oli paikalla. Persoona yhdistettynä vastuuntuntoiseen työntekoon ja asiantuntemukseen tekivät hänestä pidetyn työtoverin.
Nuorten lastensuojelussa aloittavien työntekijöiden tukeminen ja opettaminen oli Sulisalolle erityisen tärkeää. Hän suhtautui lastensuojeluun intohimoisesti ja välitti aidosti asiakkaista, työntekijöistä ja kollegoista.
Sulisalo suhtautui aina myötätuntoisesti asiakkaiden tilanteisiin kiireestä ja työtaakasta huolimatta. Hänen tekemänsä lastensuojelutyö on eri rooleista käsin vaikuttanut satoihin, jopa tuhansiin lapsiin. Aina oli aikaa kuunnella, eikä hän koskaan vähätellyt toisten tunteita tai tarpeita. Hän oli valmis auttamaan muitakin kuin oman tiiminsä jäseniä.
Kotiseutu Lapissa Sodankylässä oli tärkeä. Lapin luonto ja lappilaisuus olivat sydäntä lähellä, vaikka Sulisalo asuikin suurimman osan elämästään muualla. Lukuisat retket Lapin luontoon yhdessä läheisten ystävien ja perheen kanssa antoivat vastapainoa vaativalle työlle ja pitkille työpäiville.
Sulisalosta tulevat ensimmäisenä mieleen loistava huumori, sydämellinen lämpö, hersyvä nauru, Lappi, matkustaminen ja hänen ottamansa hienot valokuvat. Hän oli ihminen, joka toi valtavasti iloa ympärilleen.
Äkillinen ja arvaamaton menehtyminen järkytti lukemattomia ihmisiä nykyisissä ja aiemmissa työyhteisöissä sekä myös laajassa ystäväpiirissä.
Teija Sulisalon perintö on meidän muistoissamme, teoissamme ja tavassa, miten jatkamme hänen arvojensa mukaista työtä.
Teijan rakkaus perhettä ja läheisiä kohtaan oli suurta. Pitkäaikaista elämänkumppaniaan, äitiä ja mummia jäivät syvästi kaipaamaan puoliso Jouko, tyttäret Minni ja Peppi sekä mummille hyvin rakas ja tärkeä tyttärentytär Melina sekä veli Tapio perheineen, isä Sulo, sisar Jyyni ja muut sukulaiset.
