Karl Grünn. Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Karl "Kalle" Grünn kuoli 61-vuotiaana 25. toukokuuta 2025 vaikean sairauden uuvuttamana Oulussa. Hän oli syntynyt 11. helmikuuta 1964 Lahdessa.
Grünn tuli lehtoriksi Kastellin lukioon syksyllä 1996. Sitä ennen hän toimi Helsingin yliopistossa kirjallisuushistorian suurprojektin tutkijana ja opettajankoulutuslaitoksessa kotimaisen kirjallisuuden lehtorina. Maisterintutkinnon hän oli suorittanut Helsingin yliopistossa.
Kallella oli ennestään linkki Ouluun, sillä hän oli pikkupoikana asunut seudulla. Hänen isänsä työskenteli johtajana Mallasjuomien Toppilaan tehtaalla ja äitinsä opettajana.
Grünn valittiin vuoden äidinkielen opettajaksi tammikuussa 2023. Valtakunnallisesti hän vaikutti useita kausia ÄOL:n hallituksessa ja työryhmissä. Hän jaksoi vuosikymmenestä toiseen edistää oppiaineensa opetusta ja arvostusta.
Eteenpäin pyrkivä opettaja teki Kivijalka-sarjaa ja Äly-oppimisympäristöä lukiolaisten oppimateriaaliksi. Hän toimitti useita Ylioppilastekstejä-kokoelmia ja myös materiaalia kirjallisuuden opettamiseen.
Kielen ja kirjojen ystävä halusi innostaa nuoria lukemaan. Hän kuului työryhmään, joka loi Oulun kaupungin kirjallisuusdiplomit. Ansioituneelle lastenkirjallisuuden tunnetuksi tekijälle myönnettiin Pääskynen-palkinto 2003. Kalle ilahtui, kun sai kutsun osallistua presidentin itsenäisyyspäivän juhliin.
Grünn toimi ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen ja kirjallisuuden sensorina parikymmentä vuotta ja jakoi aktiivisesti asiantuntemustaan alueensa opettajille sensoritapaamisissa ja koulutuksissa.
Hän suhtautui työhönsä Kastellissa elämäntehtävänä. Hän oli työtoverina kannustava. Lahjakkaalla ihmisellä oli vara arvostaa kaikkia työyhteisön jäseniä.
Avara ja hyväksyvä mieli ilmeni sivistyneisyytenä ja kiinnostuksena ihmisenä olemiseen.
Kalle oli pidetty opettaja, jonka tunneilla saattoi luottaa opetuksen laadun lisäksi huumorintajuun ja ymmärtävään läsnäoloon. Hän oli arvostettu ammattilainen, joka ajatteli opiskelijoiden etua.
"Oppilaat ovat työni suola", hän totesi usein tyytyväisenä.
Kalle tunnettiin taitavana tarinankertojana. Hän kertoi vuolassanaisesti värikkäitä juttuja suvustaan ja tärkeästä kesäpaikasta Saimaan rannalla. Siellä suku ja ystävät kokoontuivat satokausien juhliin. Perinne kulki Kallen omaan kotiinkin, jossa pöytään katettiin herkut ja kristallit.
Grünn ehti valmistautua elämänsä päättymiseen yli kaksi vuotta. Hän oli liittynyt 20-vuotiaana katoliseen kirkkoon, mikä loi perustan hänen kristilliselle vakaumukselleen.
"Elämä on ihmeellinen lahja. Siitä olen saanut nauttia hyvin kauniissa valossa, mutta viisautta on myös ymmärtää, milloin on aika luopua. Ei kiirehtien, ei kutsuen, mutta olemalla valmis. Elämä ajassa ei ole itseisarvo, se on etsintäreissu, jossa lyhytkin matka voi viedä perille ja toisille tosi pitkäkään ei riitä. Minä olen etsinyt. Olen yrittänyt etsiä Herraa, etsiä itseäni ja etsiä ihmisen olemusta."
Kallea jäävät kaipaamaan puoliso, sukulaiset, ystävät, kollegat ja opiskelijat. On ikävä.
