Tuomo Metsäranta. Henkilöstöpalvelupäällikkö, yleisurheilumies Tuomo Metsäranta kuoli 20. joulukuuta 2024 Oulussa 92-vuotiaana. Hän oli syntynyt Kannuksessa 10. heinäkuuta 1932.
Lapsuutensa Metsäranta vietti Seinäjoella, jossa hän toimi aktiivisesti sotilaspoikana samaan aikaan kun vanhemmat olivat etulinjassa rintamalla: isä sotilaana, äiti viihdytyskiertueella.
Koko perhe urheili, ja Tuomokin aloitti urheilemisen tosimielessä painiseurassa, josta siirtyi yleisurheilun puolelle. Omien sanojensa mukaan hän astui kilpakentille ensi kertaa 3-vuotiaana osallistuessaan 9-vuotiaiden poikien 800 metrille sijoittuen kolmanneksi.
Urheilemaan oli niin kiire, että koulureppu jäi usein matkalle, ja niinpä oppikoulun 2. luokka piti käydä kahteen kertaan. Edestakainen koulumatka oli 15 kilometriä, ja se taitettiin talvella suksilla.
Armeijassa Metsärantaa houkuteltiin liittymään sotilassoittokuntaan, koska hän oli jo soittanut rumpuja poikabändissä.
Palomiehen ura kävi myös mielessä, mutta urheilu veti jälleen pitemmän korren. Metsäranta valmistui liikuntaneuvojaksi Pajulahdesta ja teki kymmenisen vuotta töitä Suomen Urheiluliitossa koulutusohjaajana.
Hän jakoi valmennusosaamistaan seuroissa ympäri Suomea, toimi tuomarina ja Suomen joukkueen johtajana lukuisissa maaotteluissa ja kansainvälisissä yleisurheilukisoissa. Hän toimi vielä 80-vuotiaana kuuluttajana Raatin kentän kisoissa.
Vuosi 1956 oli yksi Metsärannan elämän kohokohdista. Toukokuussa hän vietti häitä Toholammilla juhannustansseissa tapaamansa Maijan kanssa. Onnellinen avioliitto Maijan kanssa kesti 55 vuotta aina tämän poismenoon saakka.
Urheilijalegenda, Metsärannan valmennettava Voitto Hellsten toimi vanhempieni häissä bestmanina. Puoli vuotta myöhemmin Hellsten toi Melbournen olympialaisista suomalaisittain ainutlaatuisen pikamatkojen mitalin sijoituttuaan kisassa kolmanneksi.
Viime kesän Pariisin kisoissa Suomeen ei tullut mitaleja, ja siihenkin Tuomolla oli syy mietittynä: "Eivät valinneet minua joukkueeseen."
Elämä tasaantui vuonna 1963, kun Metsäranta muutti perheineen Ouluun saatuaan työpaikan sosiaalipäällikkönä Oulu Oy:n Pateniemen sahalta. Tuohon aikaan työnantaja huolehti työntekijöiden ja heidän perheittensä arjesta.
Metsärannan työnkuva oli laaja: hän järjesti liikuntatapahtumia lapsille ja aikuisille, kokoontumisia äideille ja eläkeläisille, joulujuhlia, kesäretkiä ja -leirejä.
Työnantaja muuttui vuosien myötä Veitsiluodoksi ja Stora Ensoksi, mutta työnkuva pysyi samana. Ihmisten kohtaamista, auttamista, virikkeiden tarjoamista. Metsäranta toimitti myös Hakkeita-henkilökuntalehteä ja toimi Oulun teollisuuden ammattikoulussa liikunnanopettajana.
Aina kun tarvittiin juhlapuhujaa syntymäpäiville, hautajaisiin tai urheiluseurojen tapahtumiin, Tuomo oli valmiina.
Seurakunnallinen toiminta oli Metsärannalle tärkeää. Hän ehti olla 25 vuotta mukana Oulun seurakuntien nuoriso- ja rippikoulutyössä. Eläkevuosina hän kävi aktiivisesti Tuiran kirkossa, osallistui sen tapahtumiin, kävi laulamassa vanhusten palvelukodeissa.
Reserviupseerikerhon toiminta sekä sotilaspoikien tapaamiset olivat hänelle tärkeitä. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni.
Ihmisenä Tuomo oli poikkeuksellinen. Hän oli vanhan ajan ystävällinen herrasmies, joka ei koskaan sanonut pahaa sanaa kenellekään. Hänestä ei liene yhtään valokuvaa, jossa hän ei hymyilisi.
Mennessään kerran pieneen operaatioon sairaalaan hän astui lääkärin huoneeseen lausumalla kuuluvalla äänellä: "Dum spiro, spero. Se on latinaa ja merkitsee, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa."
Voimien heikentyessä hän kertoi edelleen kaiken olevan elämässä hyvin. Poismenonsa aattonakin hän hymyili rauhallisena onnellista hymyään. Se mitä oli, se jää. Tuomo oli saapunut maaliin. Kultamitalin arvoinen mies.
