Ulla Marketta Haverinen. FM Ulla Marketta Haverinen menehtyi lauantaina 30. joulukuuta 2023 Limingan terveyskeskuksessa. Hän oli syntynyt 7. syyskuuta 1955 Kuhmossa.
Haverinen aloitti Kuhmon kirkonkylän kansakoulun 1. syyskuuta 1962 Laila Pekkolan luokalla. Hänellä oli onnellinen lapsuus. Tuohon aikaan koulun jälkeen mentiin joukolla pihalle ja pelattiin nelimaalia. Talvella luisteltiin, hiihdettiin ja leikittiin lumileikkejä.
Heti 4. luokan lopussa olivat oppikoulun pääsykokeet. Lukemisharrastus oli alkanut jo kansakoulun alussa, mutta nyt alkoivat myös yhteiskunnalliset asiat kiinnostaa.
Haverinen marssi muun muassa nuorisotilojen puolesta – ja saikin ystävineen sellaisen Kuhmoon. Siellä kylän nuoriso kokoontui kuuntelemaan musiikkia, pelaamaan pingistä ja tuppea. Lempparibändejä olivat Tasavallan Presidentti, Wigwam ja Led Zeppelin.
Haverinen jatkoi Kuhmon yhteislukioon ja oli aktiivisesti mukana teinikunnassa. Teinikunnan vastuulla oli kouluhippojen järjestäminen, bändien järjestäminen ja lippujen myynti.
Hän oli myös aktiivinen teinikunnan lehden Korpijoonaan toimituskunnassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1977.
Lukioon asti Ulla harrasti tiiviisti partiota Kuhmon Korpisiskot -lippukunnassa.
Lukion jälkeen tuli mukaan sitten yhteiskunnallinen aktiivisuus ja ympäristötietoisuus. Haverinen ystävineen oli mukana Komposti-kerhossa. Kerhoa veti sittemmin Kainuun maakuntajohtajana toiminut luokkatoveri Pentti Malinen. Haverinen piti välivuoden ennen yliopistoa ja suoritti talouskoulun tutkinnon.
Haverinen lähti lukemaan Umeån yliopistoon, mistä siirtyi Oulun yliopistoon.
Oulun yliopiston aikana hän kuului yliopiston kamerakerhoon, mikä yhdessä Lääketieteen kamerakerhon, Oulu-Seuran ja muiden aktiivisten toimijoiden kanssa oli mukana Pelastakaa Rantakatu -liikkeessä. Sen ansioista Oulun Rantakadun vanhat rakennukset säästyivät ja pääsemme niitä tänäkin päivänä ihastelemaan Oulun torinrannassa.
Haverinen oli filosofian maisteri ja suomen kielen lisäksi hän oli laajasti lukenut pohjoismaisia kieliä ruotsia, norjaa ja tanskaa sekä viroa, ja jopa viikinkien kieltäkin eli muinaisskandinaavista kieltä.
Haverinen toimi opettajana aluksi Inarissa ja teki uraansa 20 vuotta Ylivieskan Raudaskylän opistossa. Hän teki elämäntyönsä lukion äidinkielen opettajana päivä-, ilta- ja seniorilukioiden kera sekä myös opettaen nutukoita, eli suomen kieltä nuorille turvapaikanhakijoille.
Hän oli innostava ja kiitelty opettaja. Monesti hänen kanssaan kulkiessaan tulivat yllättäen hänen entiset oppilaansa tervehtimään ja kiittelemään häntä.
Haverinen jäi sairaseläkkeelle vuonna 2017 sairastuttuaan pneumokokkiin lokakuun lopussa 2016. Tauti oli jo silloin viedä hänen henkensä.
Haverinen toimi naisjärjestöissä, joita olivat muun muassa Naisliitto Unioni, Oulun Naisunioni, Naisten pankki, Vuolle Tyttäjen talo, mutta hän oli myös Pohjola-Nordenin, Tuglas-seuran, Oulu-Seuran, Huutomerkki ry:n, Oulun Seudun Kainuulaisten, Oulu-Folk ry:n sekä monien muiden yhdistysten jäsenenä.
Haverista pidettiin yhteisöllisenä, innovatiivisena, iloisena, viisaana, myötätuntoisena, vilkkaana, ihmisiä yhdistävänä supervoimana, mutta myös välillä ankarana.
”Ulla oli feministi, hän oli sähisevä, vahva, rohkea, erilainen. Hän ei päästänyt helpolla eikä hyväksynyt epä-älyllisyyttä,” kertoi hänen lapsuuden ystävänsä.
Myös eräs hänen entinen kollegansa kuvaili Ullaa muun muassa sanoin vikkelä, värikäs ja kultturelli.
Ulla Haverinen siunattiin Oulussa 26. tammikuuta. Häntä jäivät kaipaamaan aviosiippa Jarkko Välikangas, ystävät ja sukulaiset.
Kirjoittaja on Ulla Haverisen aviomies.
