Erkki Rahkamaa. Emeritusprofessori Erkki Johannes Rahkamaa kuoli 86-vuotiaana Kempeleessä 15.10.2024. Hän oli syntynyt Oulussa 8.1.1938.
Erkki Rahkamaa toimi Oulun yliopiston rakennetutkimuksen kemian professorina 1980–2001 ja luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina 1993–1999.
Rahkamaa aloitti yliopisto-opintonsa Oulun yliopistossa sen perustamisvuonna 1959. Puoliso Inkeri löytyi samasta luonnontieteellisen tiedekunnan ensimmäisten ylioppilaiden joukosta opintojen alettua.
Tohtoriksi Erkki väitteli 1971 aiheena pyrrolin NMR-spektroskopia.
NMR-spektroskopian asema Suomen kemianteollisuuden tutkimus- ja kehitystyössä on paljolti Rahkamaan ansiota. Helsingin yliopistoon hankittiin hänen suosituksestaan NMR-laite, jonka huolto, käyttö ja käyttökoulutus olivat hänen vastuullaan. Tämä työ jatkui molekyylispektroskopian dosentiksi nimityksen jälkeen.
Laitteen tärkein käyttö liittyi ulkoministeriön CC-projektin (Chemical Compounds) tutkimuksiin, joiden tarkoituksena oli tunnistaa kemiallisten aseiden yhdisteitä.
CC-projektiin (sittemmin CW-projekti, Chemical Weapons) osallistuminen oli Rahkamaan uran keskeinen painopiste.
Vuonna 1973 käynnistyneestä CC-projektista kehittyi Helsingin yliopistossa toimiva Verifin, kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa määritelty Suomen kansallinen viranomainen.
Alan kansainvälinen kattojärjestö OPCW sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2013 työstä taisteluaineiden kitkemiseksi maailmasta.
Kemiallisten taisteluaineiden tunnistamisen käsikirjoja, Suomen Sinisiä kirjoja, julkaistiin vuosina 1977–1994 yhteensä 22. Rahkamaa osallistui tutkimuksillaan ja raporteillaan kirjojen laatimiseen.
Siniset kirjat toimivat edelleen käsikirjoina kemiallisten taisteluaineiden tunnistamiseen erikoistuneissa laboratorioissa ympäri maailmaa.
Asiantuntija- ja koulutustehtävät jatkuivat professorinimityksen myötä Oulussa. Rahkamaa oli vaativa, loistava ja innostava opettaja ja hieno herrasmies. Hän tuki opiskelijoitaan vuosikymmeniä myös opintojen päätyttyä.
Eläkevuosinaan Erkki Rahkamaa viihtyi remontti- ja puuaskareissa Vanhan Sarkkisen talon miljöössä. Hän vietti myös paljon aikaa Tervakosken vanhalla kylällä tyttären kotitaloa remontoiden ja lapsenlasten kanssa puuhaten.
Puolison kanssa tehtiin matkoja luontokohteisiin ja merenrannoille eri puolille Eurooppaa sekä vävypojan kotimaahan Tšadiin.
Erkin sairastuttua muistisairauteen Rahkamaat osallistuivat aktiivisesti muistiyhdistyksen toimintaan kokemustoimijoina.
Rakasta puolisoa, isää, ukkia ja isoukkia jäävät kaipaamaan vaimo Inkeri, tytär perheineen, sukulaiset ja ystävät.
