Jorma Huusko. Arkkitehti, kuvataiteilija, kirjailija Jorma Huusko on kuollut. Hän kuoli Berliinissä 13.4.2024.
Huusko syntyi 9.4.1947 Kajaanissa, jossa hänen vanhempansa työskentelivät Kajaani Oy:n konttorissa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kajaanin lukiosta 1966 ja pääsi samana vuonna Oulun yliopistoon opiskelemaan arkkitehtuuria.
Huusko valmistui 1974, ja samana vuonna syntyi Jorman ja Katrin perheeseen poika Mikko.
Tekniikan lisensiaatin tutkinnon Huusko suoritti vuonna 1984. Oulun yliopistolla hän toimi moninaisissa tehtävissä kirjallisuuden tuntiopettajasta arkkitehtuurin historian vt. professuuriin.
Opetustyön ohella Huusko toimi myös yrittäjänä, ensin assistenttikollegansa Jorma Tepon (Huusko & Teppo 1977–85) ja myöhemmin (1985–93) vaimonsa Katrin kanssa.
Toimistojen työt painottuivat restauroinnin ja korjausrakentamisen suunnitteluun, ja kohteina oli asuin- ja liikerakennusten ohella etenkin kirkkoja sekä museotiloja. Yksi mielenkiintoisimmista suunnittelutehtävistä olivat Oulun Tuomiokirkon kuoriurut (1983), jotka saivat muotonsa tiiviissä yhteistyössä kirkon urkurin Maija Tynkkysen ja Urkurakentamo Veikko Virtasen kanssa.
Toimistot tekivät myös laajoja kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden inventointeja. Ensimmäisen Jorma teki jo opiskeluaikanaan Kainuusta, myöhemmin niitä tehtiin välillä isollakin joukolla Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista sekä Oulun kaupungista niin että oikeastaan koko Pohjois-Suomen rakennusperintö tuli kartoitetuksi.
Jorma Huusko ehti myös kuulua Oulun läänin taidetoimikuntaan, toimia Tampereen teknisessä korkeakoulussa vt. apulaisprofessorina, työskennellä rakennustaiteen läänintaiteilijana ja opettaa Lahden ammattikorkeakoulussa.
Hän kirjoitti kirjoja, toimitti valokuvanäyttelyitä ja osallistui lukuisiin julkaisuihin, joiden aihepiirit vaihtelivat rakennusperinteestä kirjallisuuteen. Huusko toimi myös monet vuodet Kalevan arkkitehtuurikriitikkona.
Pelkkä tutkintojen ja töiden luetteleminen antaisi Jorma Huuskosta vajavaisen kuvan. Hän oli lahjakas monella tavalla, mutta erityisen lahjakas sosiaalisissa suhteissa, niiden luomisessa ja ylläpitämisessä.
Hän löysi nopeasti paikkansa seurassa kuin seurassa, ja sangen usein hän löysi sijansa seurueen keskipisteestä.
Huusko muutti Berliiniin ennen vuosituhannen vaihdetta. Alkuun hän isännöi taidetoimikuntien residenssejä ja teki pienimuotoisesti myös oman alansa töitä, mutta taiteen tekemisestä muodostui keskeinen osa hänen elämäänsä.
Huusko kirjoitti kaksi kaunokirjallista teosta, joista jälkimmäinen, Punainen säde (2015), tarjosi fantastisen selityksen ihmislajin kehitykselle.
Kuvataiteessa Huuskolla oli kaikki välineet hallussa. Hän piirsi, maalasi öljyllä, akryylilla ja vesiväreillä. Teemana oli usein kuusi tai kuusimetsä, toisinaan myös elämää kokenut naishahmo Entinen tyttö.
Kaikkea hänen taiteellista työskentelyään leimasi lempeä kyky valottaa elämän absurdeja puolia.
Berliinin Suomi-keskus emännöi kymmenenä vappuna Jorma Huuskon ja hänen ystävänsä Aku Jääskeläisen näyttelyavajaisia. Samat työt olivat esillä Suomessa kesänäyttelyissä.
Vielä viimeisinä aikoinaan Jorma Huusko maalasi herkällä luomutekniikallaan, jossa kukat toimivat sekä siveltimenä että värin lähteenä. Itse hän ei enää jaksanut kukkia luonnosta hakea, mutta hoitajat poimivat kukkasia hurmaavalle potilaalleen.