Kävin lauantaina 5. heinäkuuta kahta puolen kello 18.00 tyhjentämässä Kellon Isoniemellä verkkoveneeni sadevedestä. Meno Kellon Hekkalanperä – Säästökuopan viereistä tietä Virpiväylälle – Isoniemen tietä – Mäntyniementie rantaan. Palatessani sama reitti vastapäivään.
Menomatkalla Virpiniemen suunnasta tuli 4–5 moottoripyöräilijää Isoniemen tienhaarassa perääni, kaikilla tumma kokopään kypärä ja tummahko asu. Yksi karautti ohitseni heti alkusuoralla ikään kuin voimannäyttönä. Siitäpä vaan, ajattelin mielessäni…
Kun palasin, koin jotakin, jota en uskonut olevan olemassa. Vastaani tuli kaksi peräkkäin keskiviivalla keulimalla ajavaa moottoripyörää, pyörien väli noin 35–40 metriä, nopeus satumainen. Paikka Virpiväylän suoran hiekan punnituslava–Isoniemen tiehaara, ja kello oli hieman yli 18.00.
Pyörät lähestyivät autoani (punainen umpipakettiauto Isuzu) niin suurella nopeudella, että en aluksi hahmottanut tulijoita. Kumpikaan ei löysännyt vauhtia eikä väistynyt keskiviivalta. Tilanne oli salamana ohi.
Olin turtana ymmärtämättömyydestä, miten tällaista voi esiintyä yleisellä tiellä? Kun kivi tai pari on päällysteen päällä, ja kun tiekosketuksen rengas osuu niiden päälle, pyörä ottaa vallan. Ajaja ja vastaantulija eivät ehdi tekemään mitään.
Mitä nämä menijät ajattelivat?! Läheltä löytyy esimerkki vuoden 2024 juhannukselta: Henkilöauto nousi Isoniementiellä puihin. En tiedä tutkinnan tulosta, mutta kuiva sora ja pieni mutka ja lipsahdus ajossa, ja auto toimii kuin laakereilla.
Jos elän, täytän syksyllä 85 vuotta, enkä ole tähän mennessä uskonut tällaisia kaahaajia olevan olemassa. Mitenkäs siellä kotona?
Veikko Inkilä
Kello