Jari Kouki vastasi (Kaleva 15.8.) 24.7. julkaistuun mielipidekirjoitukseeni, jossa kerroin kahden kansainvälisen tutkimuksen tuloksista.
Kouki väitti, että olisin esittänyt, ettei avohakkuilla olisi pysyviä vaikutuksia lajistoon. Tällaista väitettä en ole esittänyt, eikä kyseisiin tutkimuksiin perustuen sellaista voisikaan tehdä.
Tutkimuksissa ei tutkittu vanhoja metsiä lainkaan.
Tutkimuksissa verrattiin päätehakkuuikäisten metsien lajistoa, jotka eivät ole vanhoja metsiä. Vertailu tehtiin avohakkuiden jälkeisen lajiston ja hakkaamatta jätettyjen verrokkimetsien lajiston kesken.
Kouki väittää tutkimusten osoittaneen, ettei nykyinen hakkuukierto turvaa monien metsälajien tarvitsemia elinympäristöjä. Tutkimukset olivat kansainvälisiä, eikä maakohtaisia eroja tutkittu.
Näin ollen ei myöskään voida sanoa, mikä on nykyinen hakkuukierto tutkituilla alueilla. Ne vaihtelevat maakohtaisesti. Sen sijaan tutkimusten tekijät antoivat suosituksia avohakkuiden vaikutusten lieventämiseksi.
Kaikki esitetyt suositukset ovat olleet Suomessa jo vuosikymmeniä käytössä, minkä seurauksena nykyään Suomessa vanhojen metsien lajeina pidettyjä lajeja löytyy jopa taimikoista.
On selvää, että talousmetsät eivät tule koskaan olemaan samanlaisia kuin koskemattomat metsät. Siksi metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisin tekijä on metsänomistajien kannustimet luonnonhoitoon.
Sillä voidaan turvata myös vanhojen metsien lajiston elinpiirejä puuntuotannon alueilla. Suojelualueiden lisääminen ei lisää metsätalouden kestävyyttä, ainoastaan metsätalouden kehittäminen tekee sen.
Juri Laurila
verkostokoordinaattori, Metsäammattilaisten verkosto