Verkostokoordinaattori Juri Laurila kirjoitti kahdesta tuoreesta tutkimuksesta ja esitti, etteivät niiden tulokset tukisi käsitystä avohakkuiden pysyvästä vaikutuksesta metsien lajistoon (Kaleva 24.7.). Tulkinta on kuitenkin liian pitkälle menevä.
Tutkimusten tärkein havainto on, että suuri osa metsälajeista esiintyy vain varttuneissa ja vanhoissa metsissä.
Monet lajit tarvitsevat luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä tai tavanomaista kiertoaikaa vanhempia talousmetsiä. Tällaisten metsien väheneminen on uhka metsien monimuotoisuudelle.
Tulokset kuvaavat hyvin erityisesti Etelä-Suomen tilannetta. Noin 90 prosenttia metsämaasta on metsätalouskäytössä, ja avohakkuu on yleisin hakkuutapa.
Uusien tutkimusten perusteella nykyinen hakkuukierto ei turvaa monien metsälajien tarvitsemia elinympäristöjä. Tämän vuoksi vanhoja metsiä tarvitsevien lajien on vaikea säilyä tällaisessa metsämaisemassa.
Tulokset tukevat näkemystä siitä, että toistuvat avohakkuut heikentävät vanhoja metsiä vaativien lajien säilymismahdollisuuksia.
Laurilan mukaan tutkimusten kiinnostavin havainto on, että avohakkuun seurauksena lajisto muuttuu, mutta ei köyhdy. Tämä havainto ei ole uusi. Pelkkä lajimäärä ei kuitenkaan kerro, millaisista lajeista on kyse.
Avohakkuualoille ilmestyy tyypillisesti myös lajeja, joiden elinympäristöt eivät rajoitu metsiin, vaan jotka ulottuvat myös muihin avoimiin ympäristöihin, kuten tienvarsille, pihoille ja joutomaille.
Ne eivät yleensä ole uhanalaisia, eikä niiden elinympäristöistä ole pulaa. Suomessa avohakataan vuosittain yli 100 000 hehtaaria metsää.
Metsänomistajilla on tutkimusten mukaan vahva halu turvata metsien monimuotoisuutta. Myös metsäalan neuvonta- ja asiantuntijaorganisaatiot sekä etujärjestöt ovat lisänneet tätä tavoitetta tukevaa neuvontaa ja päivittäneet tietojaan.
Uudet tutkimukset tuottavat jatkuvasti tietoa siitä, miten metsien monimuotoisuutta voidaan Suomessa parhaiten turvata.
Tähänastiset toimet ovat oikeansuuntaisia, mutta tutkimusten perusteella eivät vielä riitä turvaamaan metsien monimuotoisuutta.
Tutkimusten keskeinen viesti on selvä: vanhojen metsien säilyminen on edellytys myös niitä tarvitsevan lajiston säilymiselle.
Jari Kouki
metsäekologian professori, Itä-Suomen yliopisto