Entinen musiikinopettajani yliopistossa, Jorma Styng, valittaa (Kaleva 29.1./Lukijalta) siitä, että puolankalaiset ovat tulleet kuuluisiksi Pessimismi-brändin ansiosta, kun taas Oulu ei uskalla saada kaikkea mahdollista hyötyä tutusta iskulauseesta ”Paska kaupunni”.
Mutta ovatko mollit ja duurit menneet sekaisin? Pessimismi on tietty asenne elämänmenon ja arvoituksen edessä, se on parhaimmillaan viisautta ja tervettä järkeä.
Mutta jos huudan ”Oulu on p… kaupunki”, olenko viisas vai pikemminkin katkera, turhautunut, pettynyt, vihainen? Jos Oulu on sellainen, miksi jäisin tai edes tulisin tänne?
En oikein ymmärrä, mistä on tullut tämä kummallinen tarve luoda keinotekoisesti brändejä maille tai edes kaupungeille.