Taloustieteilijät ja suuri yleisö, massat, ovat yhtä mieltä siitä, että suomalaisten kulutuspidättyvyyteen ovat syyllisiä Putin ja Ukrainan sota, Trump ja tullit sekä Suomen vientimaiden taloustaantumat. Nämä ovat faktoja. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että suomalaisten kulutuspidättyvyys, vaikka rahaa on, lisää työttömyyttä.
Taloustieteilijöiden hämmästelyn aiheeksi on sen sijaan noussut se, että asiantuntijoiden käsitys Suomen taloustilanteesta on paljon myönteisempi kuin suuren yleisön. Miksi? Mielestäni on ihme, että syytä tähän näkemyseroon ei ole havaittu, niin ilmiselvä se on.
Olen seurannut eduskunnan kyselytunteja kauan. Mistä löytyy ihminen, joka kuunneltuaan vaikkapa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppuraisen puheenvuoron, murhaavan mustamaalauksen, kauhistuttavan hallituksen talouspolitiikkaan kohdistuvan syyteryöpyn ja toivottomuutta lietsovan hekumoinnin, pomppaa ylös tuolistaan ja huudahtaa, että minäpä lähdenkin tästä toteuttamaan pitkään suunnittelemani hankinnan ja ostan uuden auton. Sellaista ihmistä ei löydy.
Puheenjohtaja Antti Lindtman on vetäytynyt syrjään. Hän pelkää virheitä ja sitä, että häneltä tivattaisiin SDP:n omaa vaihtoehtoista talousohjelmaa. Pelko on aiheellinen, sillä sellaista ohjelmaa ei ole olemassakaan. Vallitsee harkittu hiljaisuus.
Tällaiset viikosta toiseen jatkuvat samansisältöiset puheenvuorot lisäävät suuren yleisön epävarmuutta tulevaisuudesta ja juuri siinä on se syy, miksi suomalaiset eivät kuluta, vaikka rahaa on. Näin menetellen he tahtomattaan lisäävät työttömyyttä.
Mielestäni yllä oleva on selkeä vastaus taloustieteilijöiden ja massojen näkemyseroon Suomen tämänhetkisestä taloustilanteesta. Taloustieteilijät turvaavat faktoihin, massat tarkoituksella luotuihin mielikuviin. Tuomion pasuunat ovat onnistuneet!
Miksi oppositio lisää työttömyyttä lietsomalla epävarmuutta ja toivottomuutta? Siksi, että he pelkäävät hallituksen talouspolitiikan onnistuvan. Sitä oppositio pelkää kuin ruttoa. Viis työttömistä. Valtaan pitää päästä keinolla millä hyvänsä. Siitä tässä on kyse. Ei muuta kuin vallasta ja sen saavuttamisesta likaisin keinoin.
Esitän lopuksi toivomuksen. Toivon, että SDP:n nykyjohto tutustuisi ruotsalaisen aateveljensä valtionvarainministeri Kjell-Olof Feltin (1931–2025) ajatuksiin. Hän totesi muun muassa näin: "Vaikeat päätöksen ovat poliittisesti liian aikaisia, kunnes ne ovat liian myöhäisiä."
Herää epäilys, ovatko Orpo ja Purra tutustuneet ruotsalaisdemarin ajatuksiin ja viisaiksi todenneet. Siltä näyttää. Kunpa Tuppurainen ja Lindtman tekisivät samoin. Silloin olisi ehkä mahdollista, että opposition nerouden siiveniskut, jos niitä löytyy, suuntautuisivat talousvaihtoehtojen pohtimiseen eikä pelkäksi hallituksen nälvimiseksi.
Pentti Autere
rehtori, eläkkeellä, Oulu