Sivistysjohtaja Mika Penttilän kolumni ”Tulevaisuuden kouluverkko elää muutosten mukana” julkaistiin Kalevassa 14.4. Hän esitteli erilaisia tunnuslukuja, joiden pohjalta sivistys- ja kulttuuripalveluiden palveluverkkoa on tiivistettävä tulevien vuosien myötä.
Kolumnissa esiteltiin meille sivistyslautakunnan jäsenille tuttuja säästökohteita, joita ovat erityisesti pienet kouluyksiköt niin kaava-alueilla kuin maaseutumaisissa kylissä. Olen Penttilän kanssa samaa mieltä, että jokainen koulu ei voi jatkaa oppilaiden määrän vähentyessä tulevina vuosina merkittävästi. Palveluverkkoa koskeva tarkastelu on tehty kuitenkin osin hyvin kaavamaisesti.
Esimerkiksi Sanginsuun koulu on ollut lakkautusuhan alla vuosikaudet. Sen oppilaita on suunniteltu siirrettäväksi Myllyojan suuralueelle, vaikka Sanginsuun koulun välittömässä läheisyydessä kahden kilometrin päässä joen toisella puolella sijaitsee Madekosken koulu. Oulujoki ei muodostaa ongelmaa, koska Sanginsuuta ja Madekoskea yhdistää toisiinsa Sanginsilta. Ongelma on hallinnollinen, koska Oulujoki on kahden palvelualueen raja.
Toinen esimerkki lakkautettaviksi esitetyistä kouluista on Oulun Muhoksen vastaisella rajalla Pikkaralassa, kaukana kaikesta. Koulu on kylälle korvaamaton palvelu johtuen pitkistä etäisyyksistä muualle kaupunkiin.
Koulujen lakkautuksia perustellaan pääsääntöisesti oppilasmäärän vähenemisellä ja kalleudella eli numeroilla, vaikka maantieteellinen sijainti saattaa olla perusteltu syy säilyttää koulu.
Niin, mitä ne numerot meille päättäjille oikeasti kertovat? Me päättäjät pääsemme osallisiksi tietoon esimerkiksi seminaareissa ja kokousten infoissa.
Ongelmaksi muodostuu se, että päätöksenteon kannalta tärkeää tietoa jää myös katveeseen.