Luonnonsuojelu: Yli sata heh­taa­ria kei­das­aa­pa­suo­ta suo­jel­tiin Oulussa

Kolumni: Se tärsky oli lo­pet­taa pyö­räi­lyn al­kuun­sa, mutta toisin kävi

Essee
Tilaajille

"Mie­len­vi­kai­sen leiman uhal­la­kin tun­nus­tan, että puhun kaak­ku­reil­le", kir­joit­taa toi­mit­ta­ja Antti Er­vas­ti, joka alkoi nähdä kaak­ku­rei­ta mök­ki­mai­se­mis­saan Ii­joel­la yhä useam­min

Kaakkureita rupesi kuin taikaiskusta näkymään Iijoella Ervastinkylän kohdilla 11 vuotta sitten. Siitä lähtien kaunis lintu on ollut lähes päivittäinen näky joen leventymällä kesäisin.

Maaginen kohtaaminen tapahtui vuoden 2010 heinäkuun loppupuolella eli reilut 11 vuotta sitten. Istuin mökkini savusaunan terassilla jäähdyttelemässä nokka joelle päin. Rantaan ihan lähelle tuli sukeltelemaan lintu, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Kaunis harmaan, mustan ja valkoisen kirjava väritys, punainen laikku kaulassa.

Äkkiä sen tietysti tunnisti kaakkuriksi, ja valokuvatkin sen todistivat. Ihmetytti, miten lintu siihen uskalsi tulla kalastelemaan niin lähelle, eikä tuntunut välittävän savunhajuisesta saunojasta. Senhän pitäisi olla lintukirjojen mukaan arka ja harvinainen erämaiden asukki.