Edellinen Oulun kaupunginvaltuusto ilmaisi lähes yksimielisesti tahtonsa palauttaa Merikoski – selvittää Merikosken vesittämisen mahdollisuudet. Tämä oli selkeä omistajan tahdonilmaus. Mutta viisi vuotta on kulunut, eikä vanhassa uomassa virtaa vieläkään vettä. Miksi?
Syy ei ole Oulun Energian. Se on osakeyhtiö, jonka tehtävänä on tuottaa sähköä ja voittoa – ei toteuttaa omistajan tahtoa. Tämän vastuun kantaa kaupungin konsernijaosto, jonka tehtävänä on valvoa tytäryhtiöitä ja viedä valtuuston päätökset käytäntöön. Nyt katseet kohdistuvat juuri valittuun konsernijohtajaan ja jaoston poliittiseen johtoon.
Merikoski-aktiivit kysyivät paneelissa ja vaalikoneessa: "Tuleeko Merikoski vesittää?” Tulokset puhuvat puolestaan: 113/115 ehdokasta vastasi "kyllä", paneelissa 6/7 sanoi saman.
Poliitikkojen on muistettava, että vastuu on heillä – ei viranhaltijoilla tai yhtiöillä. Nyt on aika kantaa vastuu ja edistää Merikosken vesittämistä.
Rakennettu ympäristö vai elävä luonto? Ympäristötalon väki on osin jakautunut. Arkkitehdit puolustavat vesipeilejä, mutta käytännössä näemme kivikkoisen uoman – ei Aallon visioimaa virtaavaa vesipeiliä. Aallon ajatus oli elävä joki, jossa luonto kukoistaa – ei seisova, limottuva altaikko.
Oulu voi ottaa mallia muualta. Imatra, Savonlinna ja Varkaus ovat jo ottaneet askeleita jokiluonnon palauttamisessa. Oulussa Hupisaaren purot näyttivät, miten uhanalainen meritaimen löysi tiensä takaisin. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä jotain vielä suurempaa – keskellä kaupunkia, poliittisella sadan prosentin tuella
EU rahoittaa luonnon ennallistamista – Lapissa hankkeisiin on saatu jopa 21 miljoonaa euroa. Oulu voisi olla mukana, jos vain löytyy tahtoa, rohkeutta ja kykyä osallistaa kaupunkilaiset, päättäjät ja järjestöt.
Tehdään Oulu jälleen eläväksi! Kosken kohina voi vielä soida korvissamme. Elävä jokiluonto voi sykkiä sydämissämme. Nyt on aika toimia – tuodaan Merikoski takaisin!
Jaakko Räisänen
Vihreä Aalto -ympäristötietoiset keskustalaiset, kuntavaaliehdokas (kesk.), Muhos