Kun valistusajan filosofit kehittelivät uutta valtiorakennetta, niin median tulevaa merkitystä ei voitu nähdä. Montesquieun oppi vallan kolmijaosta (lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta, tuomiovalta) ei ottanut huomioon median valtaa, ei pääomankaan valtaa. Jälkimmäinen tuli sitten esille Marxin teorioissa, mutta niin sanotuissa kapitalistisissa maissa kapitaali sivuutetaan.
Maiden perustuslaeissa ei myöskään tunnisteta militarismia, mikä pitää vielä lisätä kuudenneksi vallan lähtöpesäkkeeksi. Eikä salaseurojenkaan valta kuulu demokratiaan, eikä ryhmäkuri.
Kymmenkunta vuotta sitten Suomen sosiaalifoorumin seminaariryhmä teki perustuslain täydentämisestä aloitteen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja tulevaisuusvaliokunnalle.
Kun armeijat, talouselämä (pankit ja tuotantolaitokset) sekä media huomaavat yhteiset intressinsä, niin olemme tilanteessa, mistä Dwight D. Eisenhower (Yhdysvaltojen presidentti, kenraali) varoitti eropuheessaan 1961. Sotaelinkeino eli talous, media ja sotilaspiirit voivat jyrätä poliittisen vallan. Voivat alkaa johtaa maata ja maita. Jos uskaltaa katsoa, niin näinhän nyt näyttää käyneen. Maailmaa pyöritetään sotaelinkeinon voittojen hyväksi. Nato on siinä hyvä työkalu.
Sotaelinkeino tarvitsee konflikteja, mahdollisimman pitkiä. Neuvostoliiton kaudella vihollinen oli nähtävillä, ja militarismiin liittyvän tuotannon menekki oli taattu. Myöhemmin on tarvittu ”sotaa terrorismia vastaan” ja muutama paljastunutkin valhe sotia puolustelemaan. Ei löytynyt joukkotuhoaseita Irakista eikä loppunut huumeiden tuotanto Afganistanissa.
Suomikin oli Afganistanissa Naton jälkijoukoissa, vaikka eihän maa ollut mitään Suomelle tehnyt. Sotaelinkeinolle lähes 20 vuotta kestänyt projekti oli kuitenkin oikein onnistunut, vaikka länsimaat sodan hävisivät. Ei voittaminen ole tärkeää, sotiminen ja jännityksen ylläpito ovat.
Ihmisten hyväksyntä hankitaan median välityksellä. Se johtaa väliin huvittaviinkin tuotoksiin. Esimerkiksi iltapäivälehden (IS 17.10.25) kannen (epäselvänä) pääkuvana oli suuri Putinin-vastainen mielenosoitus. Sisäsivun teksti kuitenkin paljasti, että mielenosoittajia katumuusikon takana oli vain ”satapäinen joukko”. Kuvan etualalla oli toimittajakaarti.
Vaikka kielletyn musiikin kuuntelijoita olisi ollut useitakin satoja, niin se on pisara meressä. Yhdysvalloissa protestoitiin samoihin aikoihin Trumpia vastaan suurin joukoin noin 2 500 paikkakunnalla. Silläkään ei ole vaikutusta.
Kun olin järjestelemässä mielenosoituksia EU-jäsenyyttä ja sen syventämistä vastaan, ja paikalla saattoi olla toistatuhattakin ihmistä, niin Suomen medioissa niistä ei ollut riviäkään. Ei auttanut, että toimitin tiedotteet STT:lle.
Nyt suunnitellaan, että kyseisestä STT:stä tulisi lehtijuttujen parantelija, siis ennen tekstin maailmalle julkaisemista. Makoisa paikka sotaelinkeinolle.
Yhteistoimitukset ovat keino alentaa lehtien kustannuksia. Ne, kuten Lännen media, ovat olleet myös sotapropagandan kärjessä. Siten paikallisen lehden ei ole ollut välttämätöntä liata oman toimittajakaartinsa käsiä.
Mauri Nygård
Kokkola