Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi. Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. Like 2025.
Mikael Niemi lataa veljesten välisen vihan Silkkiin kääritty kivi -romaaninsa pontimeksi. Ja veljesriidathan ovat pahimpia, minkä jo Raamatusta tiedämme.
On vuosi 1920, ja Eino Vanhakoski elelee pienessä torpassa Köngäksen kylässä Pajalassa.
Isoveli, suvun kotitilan röyhkeydellään haltuun ottanut Wilhelm Vanhakoski, iski aikanaan silmänsä Saaraan. Nainen valitsi kuitenkin puolisokseen lämminsydämisen Einon.
Saadakseen perheelleen ruokaa Eino tekee diilin tervanpoltosta ruukin patruunan kanssa. Eino elää projektille vuoden, mutta patruuna pidättää tynnyreiden myymistä liian kauan, ja tervan hinta laskee. Lopulta Eino jää urakkansa maksumieheksi ja patruunan puotiin velkaa.
Luonteeltaan kavala, hurskas saarnamies Wilhelm kuuluu Pajalaa hallitseviin oikeistokonservatiiveihin.
1930-luvun alussa työläisiä huudatetaan tietyön huutokaupassa toisiaan vastaan. Työn hinta poljetaan olemattomaksi, ja Einon urakaksi koituu suon ylittävä, hankalin osuus.
Romaanin tenho on työväenkuvauksen karheassa realismissa: fyysisen työn liki eläimellisen raadannan konkreettisessa selonteossa. Torpparit, joka ainoa nuorukainen mukaan lukien, raivaavat kantoja ja kuorivat tukkeja, jotta tietä voitaisiin pohjustaa.
Einon ja muiden työläisten punajoukko ei ole aivan yhtenäinen. Kuitenkin useaa torpparia kalvavat nälkä ja toimeentulon tarve, ja tiedot sosiaalidemokratiasta ja ilmassa kieppuvista aatteista ovat hataria.
Miehet yhdistävät voimansa, ryhtyvät lakkoon tieyhtymää vastaan ja kokoontuvat mielenosoitukseen vappumarssille. ”Laumoittain hulluja kommunisteja”, eräs päähenkilöistä mellakoijia jälkeenpäin luonnehtii.
Kertomus näyttää, kuinka viiltäviä ovat henkilökohtaiset tragediat, joita köyhyys ja epäoikeudenmukaisuudet käynnistävät. Einon velka pankille kasvaa korkoa koron päälle, ja hinta koituu lopulta koko perheen maksettavaksi.
Romaanin toinen tarina seuraa isänsä kanssa varttuvan Siw-tytön lapsuutta 1970-luvulla, ja naisen elämää edelleen 1990- ja 2010-luvuilla. Siw kärsii psyykkisistä oireista ja ennustamisen kyvystä.
Yliluonnolliset piirteet tiivistyvät Siwin hahmossa. Häneen kauttaan purkautuu menneisyyden vaietut salaisuudet ja suhteet.
Niemi kattaa laajan kokonaisuuden jouhevina kohtauksina lukijan eteen. Mieleen jäävät äänestämiset käräjätalolla, paltun syönti Vanhakoskella, vapun mellakka, Saaran mykkä päätös ja monet muut.
Teos summaa, kuinka poliittisten valtakiistojen ja ylipäänsä kulttuurin keskellä on aina ihminen – tietyöläisten lakon seuraukset torpparin perheeseen kimpoavat sukupolvia eteenpäin.
Kriitikko kiteyttää
Romaanin realismia ryydittää Niemen jo aiemmasta tuotannosta tutut fantasian, yliluonnollisen elementit. Naishahmojensa avulla Niemi syventää romaania.
Romaani loistaa työväenkirjallisuuden kunnianpalautuksena, ja sen ydintarina sijoittuu jälleen Pajalan pitäjään.
Jälkisanoissa Mikael Niemi nimeää Pajalassa vaikuttaneita todellisia henkilöitä ja avaa paikkakunnan historiaa, kuten vuoden 1934 kunnallisvaalien tuloksen, romaanin lähtökohtina.
