Seija Kouvan kirjoituksen (Kaleva 20.10./Lukijalta) vaikuttamana huomasin koko kesäkauden ajan pohtineeni laajempaa ongelmaa. Kun Oulun linja-autoaseman toiminta lakkautettiin noin 10 vuotta sitten ja siirrettiin pienempään takapihalla olevaan vanhaan rakennukseen, se tuntui jotenkin toimivan. Ilman mitään kahvilapalveluita kylläkin.
Alkukesällä siihen taloon ei enää päässyt. Ovessa oli kyltti, ja varmaan on edelleenkin, että se on suljettu ilkivallan takia jo huhtikuun lopussa. Miten lienee matkailu onnistunut kesällä, kun sama tilanne oli vielä syys-lokakuullakin. Ja nyt on reitti juna-asemalle ja laitureille vielä pidentynyt. Vaatii hyvää kuntoa ja runsaasti aikaa selviytyä kaukoliikenteen kulkuneuvosta toiseen.
Puretun linja-autoaseman monttua kiertävässä lankkuaidassa luki jo kevätkesällä kookkain kirjaimin "Tervetuloa Euroopan kulttuuripääkaupunkiin". Tuli mieleen matkailu. Miten ihmeessä turistit selviytyvät, kun suomalainenkin junasta ja asematunnelista päästyään joutuu kyselemään reittiä linja-autoille. Eivät taida kaikki oululaisetkaan osata neuvoa.
Koska matkakeskus näyttää jääneen kaukaiseksi haaveeksi, olisikohan aihetta kyhätä joku tilapäisparakki wc- ja aikataulupalveluineen niitä varten, jotka vielä rohkenevat kulkea Oulun kautta. Mietiskelee Suomessa ja muuallakin reissannut
Saara Hintikka
Pudasjärvi