Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lap­si­ys­tä­väl­li­nen Oulu? – kou­lu­jen lak­kaut­ta­mi­nen ajaa perheet naa­pu­ri­kun­tiin

On kylmäävää kuulla, kuinka Oulun kaupunki esittää koulujen lakkauttamisia keskittäen oppilaat Oulun ydinkeskustaan ja sen välittömään läheisyyteen. Samalla perusopetuslain 6 §:n mukainen lähikouluperiaate jää noudattamatta. Tällä Oulun kaupunki pyrkii tasapainottamaan kaupungin alijäämäisyyttä.

Koulujen lakkauttamisia perustellaan myös syntyvyyden laskemisella, vaikka nämä ovat vain arvioita. THL:n ja Tilastokeskuksen tilastojen mukaan syntyvyys on nousussa. Vuonna 2025 tammi–elokuussa syntyi lähes tuhat lasta enemmän verrattuna edellisvuoteen, eli suunta on kääntymässä. Maamme taloustilanne on lähtemässä vihdoin kasvuun muun muassa merkittävien investointien kautta, joka toivottavasti myös kiihdyttää perheellistymistä.

Kaupunki voi politiikallaan myös vaikuttaa siihen, muuttaako Ouluun enemmän lapsiperheitä ja miten lapsimäärä kehittyy. Kaupunki voi vaikuttaa juuri tämän kaltaisella politiikalla myös negatiivisesti oululaisten koululaisten määrään siten, että oululaiset tosiaan perustavat perheensä lähikuntiin. Viranhaltijoiden esityksellä lapsiperheiden muuttovirta olisi pikemminkin Oulusta poispäin.

"Isoissa yhtenäiskouluissa moni asia teini-ikäisten nuorten kokeiluista ja ei-toivotuista käyttäytymisistä kohdistuvat myös alakouluikäisiin, jotka ottavat mallia isommistaan."

Se, että Oulun kaupunki esittää näin merkittävää määrää kouluverkkoa lakkautettavaksi, on paitsi surullista oppilaiden ja lapsiperheiden kannalta, myös alueiden muidenkin asukkaiden kannalta, jolloin käytännössä valot sammuvat kylistä ja lähiöistä. Samalla kaupungin muut palvelut, kuten muutenkin vähäinen julkinen liikenne, lakkaavat, kun koulu häviää. Koulu on tärkeä koko alueen yhteisöllisyyden, harrastamisen, kokousten ja tapahtumien pitopaikkana.

Oulu markkinoi kaupunkia lapsiystävällisenä, tänne halutaan lisää lapsiperheitä, mutta tällä keskittämisellä lapsiperheet muuttavat lähikuntiin hakien pienempiä kouluja ja väljempää asumista.

Säästöjä miettiessä jääkin mysteeriksi, mistä ne sitten todella tulevat. Pian huomataan, että isoihin yhtenäiskouluihin tarvitaan monenlaisia tukitoimia: henkilökohtaisia erityisen tuen tarpeita, lisää kuraattoreita, psykologeja ja terveydenhoitoa. Mahdollisesti myös muiden viranomaisten tarve lisääntyy.

Olen jo edellisen valtuuskauden aikana peräänkuuluttanut pienempiä kouluja ja sitä, että alakoulut voisivat olla erillään ja lapset voivat olla aidosti lapsia. Nykyisen kehityksen myötä näissä isoissa yhtenäiskouluissa moni asia teini-ikäisten nuorten kokeiluista ja ei-toivotuista käyttäytymisistä kohdistuvat myös alakouluikäisiin, jotka ottavat mallia isommistaan.

Vetoan muihinkin päättäjiin, että ei tehdä Oulusta lapsi- ja lapsiperhevihamielistä kaupunkia, vaan aidosti lapsiystävällinen kaupunki. Kaupunki, johon lapsiperheet haluavat muuttaa, eikä päinvastoin.

Merja Rasinkangas

kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja (ps.), Oulu