Lapsiperheköyhyys on ollut vakava ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa 1990-luvun puolesta välistä alkaen. Viime ajan positiivista kehitystä ollut subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen ja muut hallituksen sitoutumiset toimenpiteisiin eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseksi.
Koronaviruksen mukanaan tuoma epävarmuus on kuitenkin lisännyt ennalta-arvaamattomuutta ja haasteita, joihin eri toimijoiden kuten kirkon ja järjestöjen on reagoitava yhteistyössä kuntien kanssa.