Tämä yksi esimerkki ei ole edes pahimmasta päästä: Instagramin tarinoista löytyvässä kuvassa suloinen taapero istuskelee nahkasohvalla pelkkä vaippa päällään. Pieni vaaleanpunainen sydän on laitettu peittämään puolet hänen kasvoistaan – toinen puoli paljastaa vihreän, itkusta punoittavan silmän ja kyynelvanan, joka valuu poskipäätä koristavan tumman luomen päältä. Suupielessä on ketsuppia ja saatteena teksti: p*ska päivä tänään.
Usein kasvoja ei edes yritetä peittää. Olen nähnyt julkaisuja tuntemattomista lapsista potalla ja kylvyssä, kiukkukohtauksen keskellä, lattialla raivoamassa ja tavaroita heittelemässä. Olen myös huomannut, että tällainen sisältö saa paljon näkyvyyttä ja aiheuttaa keskustelua. Kommenttikentässä arvostellaan vanhempien lisäksi pientä lasta itseään. Lasta, jolla ei ole mitään tietoa siitä, että häntä katselee tuhat- tai jopa miljoonapäinen yleisö.
Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan kukaan vanhempi ei omista lapsensa yksityisyyttä. Lisäksi MLL muistuttaa, että lapsella on oikeus yksityisyyteen jo syntymästään alkaen. Yksityiselämän suoja kuuluu kaikille, ja jokaisen tulisi saada itse päättää, miten ja missä yhteydessä julkisuudessa esiintyy. Pienet lapset eivät kuitenkaan osaa päättää tällaisesta. Se tuntuu unohtuvan useilta sisällöntuottajilta, jotka kuvaavat elämäänsä työkseen.
Tyypillinen perhevaikuttaja julkaisee päivittäin palasia omasta arjestaan: aamupalahetkestä, päiväkoti- tai koulumatkasta, ruokakaupasta ja iltatoimista – tavallisista asioista, joita me kaikki teemme.
Lapsista julkaistaan tunnistettavien kuvien ja videoiden lisäksi nimet, harrastukset, ilot, surut, onnistumiset, epäonnistumiset ja jopa sairaudet ja terveyshaasteet. Samalla lapsi laitetaan julkisen arvostelun kohteeksi. Kuka tahansa voi jakaa julkaisun haluamaansa paikkaan tai jättää kommentin: allergisen ihottuman peittävää kehoa kuvaillaan ällöttäväksi ja lapsenpyöreyttä lihavuudeksi.
Vakavimmissa tapauksissa lapsi voi altistua kiusaamisen lisäksi seksuaaliväkivallalle ja groomingille. Kuten MLL:n sivuilla todetaan, tekoälyaikakausi mahdollistaa tällaisen aivan erityisellä tavalla. Myös ne tavalliset, kivat kasvokuvat voivat päätyä väärinkäytön kohteeksi.
Haluaako joku todella altistaa pienen lapsensa tälle? Onko vanhemman halu jakaa elämäänsä julkisesti todella tärkeämpää kuin lapsen yksityisyys? On ymmärrettävää, että vanhemmat saattavat haluta puhua asioistaan esimerkiksi vertaistuen toivossa. Sen ei pitäisi kuitenkaan tapahtua lapsen yksityisyyden kustannuksella.
Janette Tuohimaa
Kempele